Pitäjä

Meidän kotiseutumatkamme, mummolamatkamme ja nyt mökkimatkamme on aina tehty pitkin kuutostietä. Kuutostien kuntien järjestys on varsin selkeänä mielessä, minkä nyt kuntaliitosten tuomat muutokset vieläkin pikkuisen hämäävät.  Etelä-Karjalan pohjoispäässä Parikkalan jälkeen tuli vanhastaan  Saari ja tiesimme, että Saaren jälkeen kurkotti Etelä-Karjalan neulanterävä kärki vielä Uukuniemelle, vaikkei kuutostie sen kautta kulkenutkaan. Saaren jälkeen tultiin kuutostietä Rajavaaran tanssilavan kohdilla Pohjois-Karjalan puolelle, Kesälahdelle, ja sitten Kiteelle. Nykyisin on toisin - Parikkala ja Kitee kohtaavat jo maakuntien rajalla.

Kuntaliitoksissa isompiin sulautetut pikkukunnat olivat omaleimaisia ja oman imagon luoneita, eivätkä ne siksi ole vieläkään aivan taipuneet osaksi uusia suurempia emäkuntiansa. Kesälahti, joka on vuosikymmenet kilvannut Suonenjoen kanssa mansikanviljelyn ykkösalueen asemasta ja järjestänyt kahtakin suurta kesätapahtumaa upeiden, Suomen puhtaimpiin järviin kuuluvien Pyhäjärven ja Puruveden kannaksella, ei toden totta tahdo lannistua olemaan osa pesäpallosta - tai kenties joidenkin muistin mukaan vieläpä pontikasta – tunnettua Kiteetä. Kesälahti haluaa olla ”mansikkapitäjä”, ”muikkupitäjä” ja mökkiläisten unelma ”aurinkokunta”. Uukuniemi taas on entinen ”emäpitäjä”, josta sotien jälkeen jäi Suomen puolelle vain viidesosa ja se suuren paikkakunnan tarpeisiin rakennettu kaunis puukirkko. Uukuniemellä on tunnettu vahvaa kotiseutuhenkeä vielä senkin jälkeen, kun alle seitsemänsadan asukkaan lilliputtikunnaksi kutistunut kunta vuoden 2005 alusta liitettiin Parikkalaan. Uukuniemellä profiloidutaan matkailuun. Siellä matkailua rakennetaan pitkälti biisoneiden varaan. Papinniemessä tarjoillaan biisoniburgereita oman paikkakunnan biisoninlihasta, toisaalla sijaitseva kivinavettaan rakennettu kahvila on sekin saanut nimensä biisoneista ja on komeasti ”Biisoniareena”.

Sinnikkäät vanhat pikkukunnat ovat kaivaneet kaukaa historiasta esille sanan ”pitäjä”, jolla voitaneen tarkoittaa melko vapaan tulkinnan mukaan ”maalaiskuntaa”, ja ryhtyneet käyttämään sitä. Onpa nimityksen käytöstä tehty vallan valtuustopäätöskin. Nyt Kesälahden vanhoilla rajoilla toivotetaan tervetulleeksi Kesälahden pitäjään ja Uukuniemen Niukkalan kylässä palvelee yksityinen Uukuniemen pitäjän kauppa.

Kesäasukkaana en tietenkään tiedä, miten paljon parranpärinää, suukopua ja muuta palstoilla kirjoittelua asioiden taustalla on. Minusta näyttää siltä, että omaleimaisuudesta on haluttu ja osattu pitää kivasti kiinni. Suorastaan mietin, miksei meilläkin voisi olla heti Ahvenkosken tunnelin jälkeen kyltti ”Tervetuloa Ruotsinpyhtään ruukkipitäjään”? Tietysti toivottaisimme  yhtä lailla tervetulleeksi Pernajaan, Agricolan kotipitäjään ja Liljendaliin - vaikkapa tunnettuun revyypitäjään.