Anna-mummo teki kesäiseen aikaan päivittäisen
kukkakierroksen. Se tapa on siirtynyt meillä suvussa sukupolvelta toiselle.
Minäkin aloitin kesälomani ensimmäisen päivän kukkakierroksella Rapakiven
tontilla.
Rapakivi on alun perin tyypillistä itäuusmaalaista kivistä
metsämaata. Tonttia asuinkäyttöön muokatessa osa kivistä on kuljetettu pois,
osa piiloteltu mullan alle. Räjäytyksiä ei ole tehty, joten jokunen Obelixin
hiidenkiven tapainen komeilee nurmikolla nytkin.
Nurmikko ei vieläkään kaikin paikoin kasva hyvin, sillä
tontin rajalla kasvavat suuret männyt imevät voimaa nurmikon viherrykseltä. Olen
siis koettanut siirtää tuonne kuivalle alueelle kasveja, jotka siellä voisivat
menestyä. Lupiini on osoittautunut menestykseksi. Alun perin yksi tien pientareelta
siirretty puska onkin tänä kesänä jo kuudentoista lupiinin kasvusto. Juu,
tiedän, että lupiini pitäisi nyt haitallisena vieraslajina hävittää, mutta
millään en raaski.
Kukkakierroksellani tutkailin kasvejani ja niiden vointia. Melkein
kaikkien kasvien historian muistan. Tiedän, minkä pensaan ostin
puutarharetkeltä, minkä taas toi joku ystävä ja minkä sain kaverin jakaessa
puutarhansa perennoja. Jättiläisverikurjenpolvi kurottelee kasvustojana aitan
kulmalla, pikkusydämen nuput punertuvat pihalammen rannalla ja sinisten iiristen
ensimmäiset kukat ovat jo auki! Vallaton villiviini kiipeää heinäseivästikkaita
pitkin kiven kyljessä pyrkien peittämään tai ainakin verhoamaan siirtolohkareen.
Ehkäpä kiven lämpö kuumina päivinä tuo kasville jotain lisävoimaa. Villiviinin
lähellä ovat pionit jo hyvässä kasvussa, vaikkei niissä vielä nuppuja näykään. Männynkävyistä
koottu käpykate on kivan näköinen, mutta eipä se vuohenputken kasvua estä.
Vuohenputki toden totta kuuluu puutarhani menestyjiin. Sitä
ei ole tarvinnut kylvää, eikä istuttaa. Laji ei myöskään kärsi mullan taikka
lannoitteen vähyydestä. Minulla riittäisi satoa myytäväksi asti. Olenhan toki
kuullut, että vuohenputkesta voi blenderillä surauttaa vitamiinipitoisen
vihersmoothien. Lähdenkö siis kesätoreille?
Toinen menestyjä on elämänlanka, jota taisi tulla yhden multakuorman mukana. Mikään
kitkeminen ja rassaaminen ei tunnu pysäyttävän tämän kiusankappaleen etenemistä.
Mokoma on ennättänyt jo ”kiinalaiseen kohopenkkiini” elikkäs kesäkurpitsan
kompostipenkkiin ja pelkään kasvin tukahduttavan sinänsä hyvät ja reippaat
kesäkurpitsan alut.
Kesäkurpitsan lähelle sijoittuu muka-englantilaistyyppinen ”cottage
garden”. Siellä rehottaa hevonkakalla ravittu raparperi, josta on tänäkin
keväänä saatu ainekset moneen piirakkaan. Raparperin vierellä kasvulaatikossa kärvistelee
lipstikka, jolle pitäisi pikimmiten löytää parempi kasvupaikka. Kahdessa
kylpyammeessa ovat perunat jo komeasti taimella ja väliin istutetut sipulirivit
tunkevat pitkää vartta. Pitäisikin muistaa leikata sipulinvarsia salaattiin
mausteeksi ja nokkostakin saattaisi löytyä lettutaikinan sekaan. Kurkistus
kasvihuoneen taakse lupailee hyvää mustikkasatoa, sillä kukintoja on todella
runsaasti. Täytyykin toivoa, että pölytys onnistuisi. Kylläpä vain ovat ärsyttävät
voikukatkin tarpeen, jotta mustikkaa pölyttävät kimalaiset saadaan pidettyä voimissaan.
Eipä se haittaa, ettei kaikki ole niin viimeisen päälle
trimmattua. Teemana saa olla ”pelasta pörriäinen”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti