Merikaupunki Loviisa

Loviisa on aito merikaupunki. Suotta ei ankkuri komeile kaupungin vaakunassa. Loviisalla on omistuksessaan merialueita hulppeat 906 km2, samaan aikaan laajalla kaupungilla on maa-alueita ”vain” 820 km2. Sisävesiäkin kaupunkimme alueella toki on; nettitietojen mukaan Loviisassa on peräti 42 järveä (veikkaan luvun kyllä sisältävän lammetkin). Sen lisäksi täällä virtaa Kymijoen länsihaara ja liruuhan Suomenlahtea kohti monta muuta pienempää jokea, mutta pinta-alaa näillä ”sisävesillä” on kuulemma yhteenlaskienkin vain semmoiset 26 km2. Merellistä rantaviivaa Loviisalla riittää Ahvenkoskelta aina Porvoon rajalle saakka, ja kun rantaviiva kulkee pitkin monen pitkän niemen rantoja pitkin, kertyy sitä hulppeat 444 km. Itse asiassa jokainen loviisalainen perhe taitaisi halutessaan voida asua merenrantatontilla! Saaria Loviisan alueella on nettitietojen mukaan peräti 678 kappaletta. Itämeren itäisen ulokkeen, Suomenlahden, Loviisanlahti tulee kotikaupungissamme ihan kaupungin syliin. Eli toden totta - Loviisa on Merikaupunki isolla alkukirjaimella.

Älykkäiksi tiedetyt ja tunnetut delfiinit huomasivat vihdoin menneellä viikolla Loviisan merellisyyden, aavistivat lämpimän vastaanoton ja suuntasivat tutustumisretkelle Loviisan Pernajanlahdelle. Sielläpä he ilakoivat ja pitivät huolen, että tulivat huomatuiksi. Tuohon tapaan, delfiinin lailla, tulisi Loviisankin toimia – pitää huoli siitä, että nähdään, kuullaan ja huomataan!

Läntinen naapurimme - jossain mielessä ”isoveljenäkin” pidetty - Porvoo on jokikaupunki, toisin kuin kuningattaren kaima, Loviisa, jonka rantoja huuhtoo meri eikä joki. Porvoo on osannut kuitenkin tuotteistaa punaiset ranta-aittansa ja jokainen turisti kaukaisia ulkomaita myöten tuntee ”Vanhan Porvoon”, joka on alueeltaan huomattavasti pienempi kuin Loviisan vanha kaupunki. Iän puolesta Loviisan pikkuveljeksi sopiva Kotka, sen sijaan on Loviisan tavoin aito merikaupunki. Kotka on toden totta osannut tuotteistaa meren. Kotkan Meripäivät ja lukuisat lähisaariin suuntautuvat risteilyt tulevat onnistuneina tuotteina mieleen aivan hakematta. Seuraavaksi nouseekin mieleen jo Kotkan komea Hirssaari ja sen vuoden 2002 auntomessualue, jota edelleenkin kelpaa katsastaa merellisen rakentamisen vinkkelistä. Suomen eteläisen rannikon itäisin kaupunki, Hamina, leuhkii reteesti olevansa ”Maailmanluokan pikkukaupunki”. Ihan siinä, missä Loviisa lupailee olevansa vaatimattomasti Suomen paras pikkukaupunki. Mikäpä on tietysti Haminan leuhkiessa - rannikon kaupunkien sisarussarjan vanhimpana. Ei tuota nimeä ansaittu sata metriä korkealla lipputangolla ja siihen ripustetulla Suomen suurimmalla Suomen lipulla. Jotain muutakin annettavaa on Haminan ympyräkaupungilla ja reserviupseerikoululla ollut.

Nyt viimeistään on Loviisan aika luopua turhanaikaisesta itsensä vähättelystä. Nyt pitää röyhistää rinta rottingille ja kerätä meripisteet ronskisti kotiin. Siihen pystymme asuntomessujen turvin. Kuningattarenrannan ilta-aurinkoiset merenrantatontit ovat sellainen valttikortti, ettei niitä auta antaa käsistään noin vain. Sloganit on hiottava arvoiseensa, kuninkaalliseen kuntoon ja kaikki avut on nyt valjastettava käyttöön: ”Loviisa – pieni kaupunki, ihmisen kokoista elämää”, ”Loviisa - kuningattaren ja pullonokkadelfiinien kaupunki.”