Oma apu, paras apu

Meitä on erityisesti tänä keväänä ja kesänä kannustettu tukemaan paikallisia yrittäjiä.  Töiden  ulkoistamiseen on jo vuosia ohjannut myös kotitalousvähennys. Kerronpa parista kotihomman ulkoistamisyrityksestä mökkipaikkakunnalla. Aina ulkoistaminen ei ole aivan helppoa, vaikka siihen olisi  haluakin.

Tontilta on kaadettu puita. Koivut ovat niin jykeviä, että niiden kimppuun ei ole mitään asiaa mökkimallisella moottorisahalla taikka pikkuisella klapikoneella. Päätin siis hommata polttopuuntekijän. Niitähän paikkakunnalla riittää. Lähin urakoitsija työskentelee mökkitien risteyksessä, joten tuntui luontevimmalta kysyä apuja häneltä. Suit sait sukkelaan urakoitsija saapuikin arvioimaan puita. Kovin pian kävi selväksi, ettei tuhdeille koivuille hänen laitteillaan mahtaisi mitään.  Kuulemma puun halkaisijan pitäisi olla alle 20 senttimetriä, jotta homma onnistuisi. Sain kuitenkin vinkin seuraavasta tekijästä. Soittelin oitis hänelle ja toden totta, hänen laitteillaan puut kyllä saataisiin pieniksi. Laitteet ovat siirrettävät, joten työ tapahtuu meidän tontilla. Paha vain, että mansikkasesonki oli silloin juuri alkamaisillaan, eli aika oli kortilla. Minua huojensi kuitenkin jo tieto, että hommalle oli löytynyt tekijä - aivan sama, milloin homma sitten tulee tehtyä. Odottelen edelleen ja nyt käännytään jo elokuulle. Ei niillä puilla ainakaan ensi talvena lämmitetä, sen jo hoksaan. Joudun siis ostamaan jostain kuivaa klapia ensi talven tarpeisiin.

Rakentelimme puoliskon kanssa kesän aikana saunalle terassin ja monta muuta pienempää juttua. Datšan lahot ulkorappuset kaipasivat myös pikaista uudistusta. Korjaus ei enää auttaisi, vaan uudet tarvittaisiin. Paikkakunnalla on taitava ja osaava, erityisesti portaisiin erikoistunut nikkari. Tokihan häntä askareelle kysyttiin. Nähtiin valokuvia hänen toteuttamistaan porrasratkaisuista ja saatiin itse piirrellä, millaista meille haluttaisiin. Nikkari saatiin sitten jo tontille työtä ja kustannuksia arvioimaan. Tänä päivänä ei enää piirrellä tupakkiaskin kanteen vaan tökötellään kännykkään. Hetken tököttelyn jälkeen meille kerrottiinkin hinta: Jos teemme itse lahojen portaiden purkamisen ja perustukseksi tarvittavat betonivalut, hankimme kaikki tarvikkeet ja maalaamme haluamamme sorvatut kaidetolpat jne, jää meille maksettavaa reilusti opettajan puolen kuun palkan verran. ”Ai kamala”, oli ensimmäinen ajatukseni, sillä kestopuun hinnan olin jo tullut tuntemaan ja tiesin, että materiaaleihin uppoaa hyvinkin se toinen palkan puolikas. 

Puolisko purki - kirjaimellisesti vain portaisiin ruuvatun räsymaton varassa olleet - puuportaat pois ja lähti  hankkimaan perustustarvikkeita uusiin rappuihin. Puisten portaiden alla olleet alkuperäiset vuoden 1950 malliset betoniraput olivat vielä sen verran toimivat, että niiden varaan saattoi tukea uusia perustuksia. Siitä se sitten lähti - perustusten ja rungon rakentaminen. Parin päivän päästä päästiin hakemaan pintalautoja ja kohta ruuvattiin kiinni uusien portaiden askelmia. Kaidetolppia en ehtinyt siinä ruuvauksen lomassa maalata, joten kaiteet jäivät odottamaan seuraavaa mökkireissua. Omasta työstä ei pääse hakemaan kotitalousvähennystä, mutta pohjoiskarjalaisittain ilmaisten olihan tämä nyt ihan ”hankehomma”, kun omin toimin tehtiin. Oma apu, paras apu!