Talvilomasta

 

Talviloma alkaa olla lopuillaan. Mietin, että tuskin muilla aloilla toimivilla on samanlaista painetta urheilusuorituksiin talviloman aikana kuin koulussa, jossa talvilomasta on vanhastaan puhuttu urheilulomana tai hiihtolomana. Meillä ajatus talviurheilusuorituksista on edelleen voimissaan.

 

Loman ensimmäisenä lauantaina aloitin vahvasti ja vietin pitkän pätkän päivästä lasten kanssa mäenlaskussa. Nuorimmainen mäenlaskukavereistani ei tohtinut laskea muuten kuin mummon sylissä, joten mummohan huruutteli liukurilla mäkeä alas ja tallusti käsi kädessä kaksivuotiaan kanssa mäkeä ylös kerta toisensa jälkeen.

 

Sunnuntaina viimeistelin kuntoa maanantaista talvilomaviikon pääsuoritusta varten kuin muinoiset Suomi-hiihtäjät - korkean paikan leirillä. Kiipeilin emännänjatkolla ylös ja alas pesten keittiön kaapiston ovia. Loppusilauksen viimeistelyleirillä tein saunanpesussa. Maanantainen urheilusuoritus oli Rapakiven torpan siivous. Se semmoinen parempi, johon kuului myös karvalankamattojen talvitamppaus hangessa. Tästä suorituksesta täytyi palautua leffareissulla lastenlasten kanssa.

 

Tiistaina piti olla autourheilua naapurikaupunkiin, mutta jäinen sade ja sivutuuli pakottivat tyytymään lähimatkailuun kotikaupungin keskustaan. Isolle tielle lähteminen tuntui nimittäin ihan survival-meiningiltä ja se sentään olisi ollut liioittelua. Keskiviikkona autourheilu jo onnistui. Suuntasin rohkeasti vieraaseen maakuntaan rautatieliikennettä täydentämään ja kuopusta junalta kotiin hakemaan. Kylläpä vain olisi rantarata poikaa, tunnin matkan päästä junalta hakeminen ei tunnu ”rintamaiden” touhulta, vaan vaikuttaa pikemminkin syrjäseutumeiningiltä.

 

Torstaina urheiluohjelmassani oli niskaa, käsivarsia ja ranteita kuntouttavaa toimintaa neulomisen muodossa. Homma toimi toki samalla meditatiivisena harjoituksena ja dementian torjuntana. Monipuolista urheilua ja kehonhuoltoa siis!

 

Perjantaina oltiinkin lomaviikon mahdollistamana aikaistetussa ”lapsilauantaissa”. Ohjelmassa talviurheilua. Mummokin sai sukset jalkaansa ja lähti testaamaan vanhastaan kovin tuttua lajia. Mono mokoma kiristi pari vuotta sitten seinäkiipeilyreissulla venähtänyttä oikeaa jalkaterää, eikä voitelu ollut osunut oikeaan. Onneksi tänä päivänä on kilometrien keräämistä huomattavasti tärkeämpää se, että ehtii dokumentoida tapahtuman. Kännykkäkuva tuli otettua ja lähimmille jaettua. Hiihtosuoritus on todistettu ja kuvista voisi arvailla hiihtäjän olleen vaikka Kainuun lumilla sen sijaan, että oli suksinut kotiovelta semmoiset sata metriä. Iltapäivällä kaivettiin kaapista vielä lumikengät ja marssittiin laavulle makkararetkelle. Iloisista naamoista päätellen tämäkin oli hyvää mieltä tuottavaa ulkoliikuntaa.

 

Minun mielestäni tämä oli aivan mainio talvilomaviikko. Erikseen toki pitää vielä muistaa mainita, että kaikki toiminta tapahtui terveysturvallisesti ja että jätin tanssin ja laulun ihan suosiolla väliin.