Korruptiosta

 

 

Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneista maista. Taidamme edelleen olla mittauksissa kolmen kärjessä. Se on hieno asia!

 

Meillä on ikiajat ollut naapurissa valtio, jossa mikään asia ei hoidu, jollei osaa voidella oikeita henkilöitä suklaarasioilla, prosenttijuomilla taikka selvällä rahalla. Ehkä meillä on katseltu sitä meininkiä ja ymmärretty, ettei demokraattisessa valtiossa, jossa tähdätään kaikkien yhdenvertaiseen kohteluun, voi toimia noin.

 

Meillä on tarkat säädökset siitä, ettei esimerkiksi kunnallisissa luottamustoimissa voi toimia sellaisella hallinnon alalla, jossa olisi päättämässä omista asioistaan. Niin muodoin ei opetäti voi istua sivistys- ja kouluasioista päättävässä lautakunnassa, jos työskentelee asuinkunnassaan. Toisinaan tuntuu, että hyvä olisi lautakuntiin saada alan asiantuntemusta, mutta oman edun tavoittelun estäminen on nähty vieläkin tärkeämmäksi asiaksi. Ihan hyvä niin.

 

Onneksi meillä ollaan tarkkoja yhteiskunnan joka tasolla. Vaikka maailmalla ihmetellään Suomessa nousseen kohun mittakaavaa Marinin aamiaiskohun ja Yli-Viikarin meikkausopastuksen ja johtamistaitojen coachingin tiimoilta, kohu on aiheellinen. Jos näiden ei-mihinkään-perustuvien käytäntöjen annettaisiin jatkua ja muodostua maan tavaksi, oltaisiin näistä muka-virkaan-kuuluvista oikeuksista kohta aivan pääsemättömissä.

 

Jokaisellahan on vuorokaudessa sama 24 tuntia. Jokainen tekee tärkeää työtä. Jokaisella on tarve arjen apuun. Miksi muut joutuvat ostaman avun ja tuen omalla rahalla ja isopalkkaiselle se kuuluisi palkan lisänä? Millä lailla meikkauskoulutus liittyy valtion talouden tarkastajan työtehtäviin?  Ei meille muillekaan ”arkisille naisille” makseta työpaikan puolesta moista opastusta. Jos johtaja tarvitsee kallista opastusta johtamistaitoihin, eikö sekin ole omasta pussista maksettavaa täydennyskoulutusta?

 

On tärkeä jatkaa yhteiskunnan jokaisella tasolla Suomen linjalla asioiden läpinäkyvyyden ja avoimuuden puolesta.