Datsan syyskuulumiset

 

Kesäkausi 2021 on paketoitu ja Datša laitettu talvilepoon. Pumppu on nostettu lammesta ja tuotu kotiin lämpimään talvisäilöön, pihakalut pakattu saunakamariin, seuraavaa talvea odottavat polttopuut peitelty vesivanerilevyillä ja pressuilla. Tuvan uunin pelti on jätetty hiukan auki, jotta ilma kiertää.

 

Tänä hervottoman helteisenä ja puoliskon osalta myös turkasen kiireisenä kesänä ei Datšalla paljon rakenneltu. Pikkuruiselle valmiina hankitulle ja paikalle kokonaisena tuodulle aittamökille tekaistiin pilariperustus ja sekin oli helteessä tuskan takana. Lyhyillä viikonloppukäynneillä keskityttiin lähinnä nauttimaan edellisen kesän aikaansaannoksista, tuvan prinsessaportaista ja saunan suuresta terassista. Tuvan portaiden aamukahvitasanteella istuskeltiin monesti paitsi kahvilla, myös ruokailemassa tai ihan vain maisemaa katselemassa. Saunan terassilla järjestettiin pieneksi perinteeksi muodostuneet juhannuskestit. Saimmehan jo kolmatta kertaa peräkkäin kutsua sukua kylään juhannusaattona kello 13.

 

Tänä vuonna marjastus ja sienestys jäivät edelliskesää huomattavasti pienempään rooliin. Kuivuus verotti vadelmasaalista, mutta onneksi pakastimessa on vielä jäljellä aika monta rasiaa edellisen ennätyskesän 22 vadelmalitrasta. Kantarelleja saatiin vain aivan alimmasta sieniesiintymästä lammen rannalta, rinteessä ei kantarelli hellekesänä viihtynyt.

 

Polttopuusouvia oli aivan naurettavan vähän. Vasta viho viiimeisellä reissulla klipsuttelin yhden kelomännyn klapikoneella pilkkeiksi. Se ei toki haittaa, sillä talven yli peiteltäväksi jäi vielä 11 kuution vetoista klapisäkkiä, joten seuraavankin talven lämpö Rapakiven torpassa Tesjoella on jo turvattu.

 

Kuluneesta kesästä jäi erilaisia muistoja. Lapsenlapsityttöset olivat matkassamme muutaman kerran ja saimme käynnistettyä oman mökkiluontokirjan teon. Projekti jäi hieman vaiheeseen, sillä kasvisto on yhä  prässissä mummon päiväkirjan välissä uunin pankolla. Siitä sopii jatkaa heti ensi keväänä. Aivan erityinen ilo oli sekin, että saimme viimeisellä mökiltäpaluureissullamme tuoda klapisäkillisen keskimmäisen takkapuiksi. Kuulemma tämä lokakuun alussa annettu joululahja lämmitti ihan siinä missä villasukatkin.