Uutispätkän innoittamana

 

 

Tiedostan, että tällä kirjoituksella saatan menettää toisen teistä lukijoistani. Ihmettelen ääneen - silläkin uhalla.

 

Katselin tässä eräänä iltana uutisia ja hämmästelin jonkun pitäjän tuulivoimaloita vastustavia asukkaita. Toki tiedän samaa lajia kansalaisia olevan joka kunnassa, meilläkin. Siis niitä tuulivoiman vastustajia. Tuolla paikkakunnalla tuulivoimalat olivat tulossa 770 metrin päähän taloista. Yhtä huoletti lapojen aurinkoisena kesäpäivänä aiheuttama välkähtely ja toista talon arvonalenema. Toki meluhaittakin tuli mainituksi. Ihan meilläkin tuttuja teemoja.

 

Jotenkin jälleen kerran mietin asiaa omalle kohdalle. Sillä laillahan se helpoimmin suhteutuu. 770 metriä tuntuu minusta sentään aika pitkältä matkalta. Meillä on taatusti lähempänä monenmoista teollista toimintaa ja ampumaratakin. Mäen alla, osapuilleen 200 metrin päässä, on merikontteja käsittelevä firma ja monta muuta teollisuuslaitosta. Tottakai sieltä kuuluu työpäivinä ääntä. Sehän on aivan luonnollista, kun töitä tehdään ja  asuinalueemme sijaitsee teollisuusalueen takana. Mäen alla on myös kalanjalostustehdas. Sieltä pukkaa toisinaan niin hyvä savukalan tuoksu, etten todellakaan tohdi valittaa, vaikka vesi kielelle herahtaakin. Linnuntietä ei ampumaradalle ole kuin nipin napin tuo 700 metriä. Kesäisenä iltana sieltä kuuluu pauke, mutta mitä se haittaa!? Tiedämme, että ampumaradalla on sinne tarkoitettua toimintaa.

 

Toisaalta meillä Loviisassa maristaan siitäkin, ettei paikkakunnalla ”ole muka mitään”. Ei työtä tarjoavia toimijoita, eikä veroeuroja tuovia yrityksiä. Aika hankala tänne on asettua, kun ei ole riittävästi valmiiksi kaavoitettuja teollisuustontteja näkyvästi tyrkyllä. Paikkakunnalle sijoittumista haittaa eritoten kaiken kyseenalaistava julkinen keskustelu. ”Ei” lentokentälle. ”Ei” tuulivoimalle. ”Ei” venäläiselle hakukonejätille. ”Ei”sille, tälle ja tuolle. Asuntomessujakin yritetään kampittaa vielä nyt, vaikka ne ovat hyvää vauhtia toteutumassa ja olisi aika kaikkien puhaltaa yhteen ja samaan hehkuvaan hiileen.

 

Asuntomessut ovat nyt se ”kekäle” ja sen syttymistä kunnon liekkiin meidän on yhdessä vaalittava ja tavoiteltava. Meillä ei ole varaa missata enää tätä mahdollisuutta.