lauantai 6. marraskuuta 2021

Sisäinen sisustussuunnittelijani

 Vähänkö olen innoissani!? Suorastaan hyppelen tasakäpälää! Olen vapauttanut sisäisen markopaajaseni ja löytänyt meiltä Rapakiven torpasta uuden huoneen!

 

Rapakiven torpassa on ollut kaiken 11 vuotta kodinhoitohuone. Sellainen ympäriinsä kaakeloitu eteisestä takapihalle johtava kapea huone, jonka varrelle on ripoteltu toimintoina niin pyykin pesu kuin kuivauskin ja vielä liinavaitteitten säilytys. Nyt olen ymmärtänyt, että meillä on tälle tilalle tätä nykyä ihan muita tarpeita.

 

Olisihan se nyt niin kätevää, että vaatteet löytyisivät suihkusta tullessa tuosta huoneesta, eikä tarvitsisi haahuilla pyyheliinaan verhoutuneena aulan poikki ja oman makuukammarin komerolle etsimään päällepantavaa. Eivätkö ne lakanat ja pöytäliinat sentään ole hieman harvemmin haettuja kuin vaikkapa alusvaatteet ja t-paidat?

 

Siitä se ajatus sitten lähti. Kodinhoitohuoneesta tulee pukeutumishuone!

 

Nyt myönsin itselleni vihdoin senkin, että näin vanhemmiten on mukavampi pukeutua istualtaan. Ainakin sukkien jalkaan kiskomiseen tarvitaan jakkara. Siispä tulevaan pukeutumishuoneeseen kaivattiin näppäränkokoisia, mutta tukevia tuoleja. Ne tulla tupsahtivat tarjolle tuttavan muuttopoistoista, ihan kuin tilauksesta. Kaksi valkoista keinonahkapäällysteistä pikku tuolia.

 

Samalla päätettiin korjata ikuisuusongelma nimeltä ”puolipitoisten vaatteiden kasat”.  Puoliskon kasa on ollut iät ja ajat eteisen sohvan päässä ja minun kasani kodinhoitohuoneen pöydällä – kumpikin ikävästi näkösällä, mutta muutakaan paikkaa ei ole keksitty. Eikä sen paikan löytämiseen lopulta ihmeitä vaadittu. Kunpahan etsittiin uudet paikat saunapyyhkeille ja sovittiin, että entinen  kodinhoitohuoneessa ollut pyyhenaulakko on jatkossa puolipitoisten osoite – pari koukkua kummallekin.

 

Vielä kun kuljetin muutaman varjossa viihtyvän viherkasvin tupapuolelta vähävaloisemman pukeutusmishuoneen puolelle, oli illuusio uudesta huoneesta aika valmis. Joululomalla vien projektin loppuun ja vaihdan lakanapinot ja pöytäliinarullat meidän kamarimme komeroihin ja tuon  käyttövaattemme pukeutumishuoneen kaappeihin.

 

Mikä parasta, tämä remppa ei tullut kalliiksi. Pyyhekoukut maksoivat vajaan kolme euroa, eikä vaihdosta koidu muita kuluja.

 

Eläköön luova ajattelu!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti