Ruoka on päivittäinen välttämättömyys, joten paljonhan sitä tulee pohdittua. Pitäisi syödä terveellisesti, mielellään hoikistavasti. Ei saisi kuormittaa luontoa, eikä aiheuttaa päästöjä. Pitäisi ymmärtää ajatella eettisesti ja taloudellisesti.
Erityisesti on viime aikoina ollut mielessäni kaksi jännittävää ja erityisen monipuolista ruoan raaka-ainetta, soija ja kaura. Kummastakin on hämmästyttävän moneksi.
Ensimmäinen tutustumiseni soijan olomuotoihin tapahtui 1980-luvun alussa japanilaisessa ravintolassa, jossa tarjoiltiin ruoan mausteeksi soijakastiketta. Seuraavan kerran soija tuli vastaan korvikemaitona kovin allergisen esikoisen vauva-aikaan. Sittemmin soija on taipunut rouheeksi ja suikaleeksi lihaa korvaamaan ja juustoa vastaavaksi tofuksi. Soija matkaa meille Suomeen pääosin Brasiliasta, Argentiinasta ja Yhdysvalloista.
Kotimainen kaura on vähintään yhtä ketterä raaka-aine. Litistetyistä hiutaleista kiehahtaa aamupalalle puuro. Kaurajauhoista voi leipasta herkullisen ruokaleivän. Meille maitoallergisille tutuksi ovat tulleet erilaiset kaurapohjaiset maitotuotteet, maidosta ja ruokakermasta, välipalajugurtteihin ja kermaviilin korvikkeisiin. Kaurasta on saatu jalostettua proteiininlähde, nyhtökaura, korvaamaan lihaa. Samoin on kaurasta muokattu vehnää välttelevien avuksi monia viljatuotteita alkaen kaurapastasta. Periaatteessa on siis mahdollista ruokailla niin, että ruoan kaikki osat ovat kotoisin kaurasta. Esimerkiksi, jos kokkailee kaurapastasta makaronilaatikon nyhtökauralla ja sitoo laatikon kokoon kaurakermalla.
Kyllä minä taas niin haluan vetäistä lipun salkoon kotimaisen ruoan ja suomalaisen maatalouden kunniaksi. Sen puolesta kelpaa liputtaa muulloinkin kuin 4.9. joka ei kyllä vielä taida olla liputuspäivä. Suomalainen ruoka on loistava yhdistelmä puhtautta, osaamista, vastuullisuutta ja taloudellisuutta. Kotimainen ruoka on myös huoltovarmuutta. Se takaa meidän pysymisen ruoassa ilmaston muutoksista ja maita sulkevissa pandemioissa.
Jep, niinpä leikkaan iltapalalle siivun kauraleipää, nakkaan kauratyynyn niskaan hautomaan kipeitä hartioita ja otan kontaktipuhelun velipojalle, suomalaiselle maanviljelijälle, Pohjois-Karjalaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti