Kevät keikkuen tulevi

 

 

Kovin on kevät vielä kaukana, vaikka pienten koululaisten vuodenaikakalenterin mukaan meillä on meneillään jo toinen kevätkuukausi. Kyselin lapsilta, mikä vuodenaika meillä heidän mielestään on käsillä ja ilman muuta hyväksyin viidennen vuodenajan ”takatalvi”, jonka eskarilainen varmoin äänenpainoin ilmoitti. Päivän pituuden ymmärsimme kevään merkiksi, vaikka lumimäärä viesti vahvasti talvesta.

 

Tämä talvikausi on tosiaan ollut kaikilla mittareilla poikkeuksellinen. Muistan, että raappasin aamulla kuuraa auton tuulilasista ensimmäisen kerran jo syyskuun lopulla. Nyt on huhtikuun puoliväli jo sivuutettu ja sama meno jatkuu. Lunta on täällä etelässäkin yhä niin huimat määrät, että varmasti saa vappusimat viilennettyä hangessa – kukaties pohjoisen seinustalla vielä juhannuksen juhlajuomat! Polttopuuta on palanut takassa talven mittaan yhdeksän heittokuutiota ja silti sähköä on kulutettu edellisiä talvia enemmän.

 

Mökillä kävimme viimeksi lokakuun alun viikonloppuna. Pääsiäisenä haaveilimme jo sinne pääsevämme, mutta pakko oli luopua toiveesta. Viimeisen puolen kilometrin auraaminen olisi ollut aivan liian suuri työ. Lumipeitteessä on välillä teräksenkovia jääkerroksia ja sitten taas paksulti lunta. Ei sellaista taitaisi saada traktorin lingollakaan puhallettua koneen läpi pientareelle. Mökkikameran kuvan mukaan keltaisesta roskapöntöstä on näkyvissä 20-30 senttiä, joten lunta lienee Jessolan lammen supassa hyvinkin 60-80 cm. Auramiehen kanssa tuumasimme, että antaapa auringon ja vesisateiden tehdä tehtäväänsä.

 

Auringon voimaan panevat toivonsa varmasti myös maanviljelijät, jotka odottavat pelloille pääsyä. Lumesta jäänee multaan kosteutta kasvukauden alkuun, mutta riittääkö kasvukausi, entä lämpö ja lannoitteet tuottamaan hyvän sadon parin kituliaan kesän jälkeen.

 

Sään ääri-ilmiöiden lisääntymisestä tässä on selvästikin kyse. Vaikkei minulla olekaan mummoni tapaan  tarkkaa allakan kulmaan tehtyä tilastointia myrskyjen määrästä, uskallan silti väittää, että talvimyrskyjä on ollut tavanomaista tiuhemmin. Takapihan hangella on levällään monta monituista kottikärryllistä käpyjä ja männynkarahkoita. Niiden keräämiseen odottelen apuvoimiksi pieniä ja tervepolvisia kavereita.