Muutosvastarinta

 

 

Jokainen haluaisi varmaan olla helppo, mukautuvainen ja joustava – kuka ties uskoo sitä kaikkea olevansakin. Minä ainakin voin helposti päivitellä jonkun toisen muutosvastarintaa luullen itse olevani ketterästi uusiin oloihin mukautuva, kunnes huomaan olevani jossain toisessa asiassa ihan kunnon vastarannan kiiski ja kehityksen jarrunainen.

 

Ensimmäinen mieleen tuleva tämän tyyppinen jarrutustilanne taitaa sijoittua viime vuosisadan lopulle. Kaipa se oli 1990-lukua, kun tietokoneet alkoivat tulla koulutyöhön. Muistan silloin ajatelleeni, ettei semmoisella laitteella ole mitään käyttöä opetustyössä. Pidin ompelukonetta paljon keskeisempänä hallittavana härvelinä. Voi, jos tämän päivän Katri olisi voinut lähettää viestiä sinne neljännesvuosisadan taakse. Olisi vaikka kertonut toimivansa päivittäin - kännykkä mukaan lukien – peräti neljän erilaisen tietokoneen kanssa. Koulutaulu on jättimäinen tietokoneruutu, läppäri opettajan muistiinpano- ja tiedonhalukaite, tabletti oppilaan näppärin lisätehtäväpankki ja se kännykkähän sisältää käytännössä lompakosta alkaen aivan kaiken. Olisi siinä muutosvastarinnalta ollut pohja pois!

 

Toisen kerran kipuilin väistämätöntä kehitystä vastustaen silloin, kun sanomalehtien digitalisointi jo nähtiin tulevaksi. Minusta lehden kuului kahista ja sen kuului tulla aamuyöstä postilaatikkoon. Enää muutamaan vuoteen en ole tarvinnut esitellä nansolaisia yöpaitojani postilaatikolla, vaan olen nuokkunut aamuteellä tablettini kanssa ja osannut lukea paikallisuutiset koneelta. Kahina toki puuttuu, mutta lehti on paikallisjakeluakin varmemmin aina ilmestymisaamuna perillä.

 

Kolmas paikka, jossa haraan ajan ilmiöitä vastaan, on kirjan muutos. Kirjan pitäisi minusta olla lehteiltävä ja käsin kannateltava, omaan tahtiin luettava opus. Nyt on valitettavasti tultu siihen tilanteeseen, että painetun kirjan fontin koko pyrki liiaksi määrittämään lukuvalintoja. Pakko oli tarttua sähköyhtiön joululahjaksi tarjoamaan e-kirjaan ja kokeilla. Kappas vain, kirkkaan taustan ja mustan kirjaimen kontrasti helpotti tihrustamista ja palautti lukemisen helppouden. Ja uskokaa pois – äänikirjallekin on paikkansa! Voi miten mukava on neuloa hyvän rompsun tahtiin!