Tein mökkireissun junalla. Puolisko oli mennyt mökille jo
aiemmin, eikä minun ollut järkeä lähteä sinne toisella autolla. Päädyin junaan.
Ostin lipun torstai-iltana. Jo lipunostokohdassa läikähti rinnassa
iloisesti, sillä VR:n vastausviestissä luki ”Valmista tuli. Kesälahti odottaa!”
Sitten osui silmääni Puruveden Savukalan mainos
naamakirjassa. Rohkenin kysäistä, voisiko graavilohi- ja kylmäsavulohisilppua
varata – hakisin lauantaina. Laitoin viestin naamakirjan sivulle tuossa
seitsemän uutisten aikoihin. Parin minuutin päästä oli viestiketjussa
kommentti: ”Varataan siulle!” Ihana palveluasenne ja kotipuolen murre tekivät
niin hyvän mielen.
Perjantaina työpäivän jälkeen ajelin suorinta tietä Kouvolan
asemalle ja parkkeerasin autoni pitkäaikaisparkkiin. Yksityisautoilijana olen
junailun suhteen aika lailla vieraalla maaperällä ja olin tyytyväinen, että
oikean raiteen löytämiseen ja laiturille asemoitumiseen jäi vartin verran
aikaa. Tosin pian huomasin, että Kouvolassa ollaan jo niin itäsuomalaisia, että
asemalaiturillakin voi rupatella. Siellä ei oltu ollenkaan niin kuin
itäuusmaalaiset bussipysäkillä, siis huppu päässä, luurit korvilla ja kahden
metrin turvaväli varmistaen – jo aikaan ennen koronaa. Eräs rouva kertoi ”pojan”
olevan menossa ensi kertaa yksin Joensuuhun. En ole aivan varma, ilahtuiko
pitkänhuiskea teini siitä, että äiti jakoi tämän tiedon. Pian minäkin sain
nuotit, mihin suuntaan suunnistaa, että olen kakkosvaunun oven hollilla.
Ja vaunussa sitten! Aivan selvästi oltiin Karjalan radalla
ja Joensuun suuntaan menossa. Kanssamatkustajat järjestivät pyytämättä omia
pakaasejaan hattuhyllyllä, että Rapakiven mummo sai soviteltua hyllylle ”möyskänsä”
patjarullasta ”unikoneeseen”. Vieruskaveriksi istahti samalta asemalta matkaan
lähtenyt nainen, joka kaivoi villapuseron neulomuksensa kassista jo ennen
lipuntarkistusta. Niinpä otin minäkin esille ruskankeltaisen pipoprojektini. Jo
vain meillä oli jutunjuurta. Ihan harmitti, että hän jäi pois jo
Lappeenrannassa.
Puolisko oli vastassa Kesälahden asemalla. ”Lähtisitkö
kanssani järvelle”, oli kysymys puoliskolla ja sitäpä se tahtoo sanoa Maijasen
Paven muistomerkkikin samaisella asemalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti