Vajaa kaksi vuotta sitten olin tullut ostaneeksi pikkukinkun joulun jälkeen alesta. Ajatus oli, että paistamme kinkun pääsiäiseksi. Pääsiäinen tuli, ja teki mieli kanaa ja lohta - kinkku jäi. Seuraavalle joululle kinkku oli aivan liian pieni, mutta mikäs sillä nyt muka olisi köllötellessä syväjäädytettynä arkkupakkasen pohjalla. Nyt syksyn lopulla iski idealla: "Kutsutaan perhettä syömään ja paistetaan se kinkku!" ”Sehän on jo vuosikertakinkku”, tuumasi puolisko. Tämä sana jää meillä takuulla elämään, sillä vuosikerta 2020 oli hyvää.
Muutamat muutkin hyvät naurut saatiin samalla viikolla.
Lähdin tomerana talvirenkaita vaihdattamaan. Latasin
iltahämärissä rengasvarastosta kyytiini neljä VW-pölykapselilla varustettua
talvirengasta; en ottanut pakettiautokokoisia, enkä Toyota-merkkiin kuuluvia. Huoltsikalla
huomattiin, että kovin ovat renkaat huonossa kunnossa ja viisaampaa olisi
laittaa alle aivan uudet renkaat. Tokihan lastenlastenkin turvallisuutta
miettivä neljän lapsen mummo ymmärtää jättää vanteet odottamaan uusia
nastarenkaita. Seuraavalla viikolla oli uusi yritys. Vaan ei… Nyt hoksattiin,
etteivät nämä vanteet asetu tämän ”kansanauton” alle – olisivatko sittenkin
siihen vanhempaan kuuluvat? No, tokihan ne talvirenkaat tarvitaan harmaaseenkin
ajokkiin. Ei muuta kuin suunta kotiin ja rengasvarastoon. Kylläpä vain – olihan
siellä vielä kolme VW-pölykapselilla olevaa vannetta nastarenkaineen. Kas se
neljäshän onkin takapaksissa välipohjan alla vararenkaan virkaa toimittamassa. Toivottavasti kolmas reissu jo toden sanoo!
Ja annas olla, hupi ei loppunut tähän!
Eräänä aamuna hörppäsin työmaalla aamuteetä ja kummastelin,
mitä kovaa suussa pyörii!? Suurin osa takahampaasta oli lohjennut irti ja
hölskyi suussa teen mukana. Soitto hammashoitolaan huojensi mieltä –
akuuttiaika järjestyi jo samalle iltapäivälle! Ilomielin järjestelin iltapäivän
uusiksi – onhan puhe- ja purukalusto kumminkin varsin tärkeä. Taitava
hammaslääkäri muotoili puolessa tunnissa täysin pätevän ”rakennehampaan” ja taas
kärsii juoda teetä ja puraista leipää.
”Ei kahta kolmannetta”, sanoi vanha kansa. Vieläköhän tälle
viikolle osuu kommelluksia? Jos osuu, niin koetan jaksaa suhtautua huumorilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti