Puolisko sai joululahjaksi kirjan ”Kesälahti vanhan Venäjän
ja Ruotsin vallan aikana”. Tämä kirja tulee kulumaan käsissämme. Se on mielenkiintoinen
teos karttoineen ja anekdootteineen. Koska pääpaino on 1600- ja 1700-luvuissa
on dokumentit koottu lähinnä kirkonkirjoista, veroluetteloista, maakirjoista ja
käräjäpöytäkirjoista. Toistaiseksi olen tehnyt vasta pintaraapaisun ja
ensiselailun, mutta löysin jo paljon kiinnostavaa.
Kesälahti on kahden suuren järven rannoille muodostunut
pitäjä, joka vielä 1600-luvulla kuului Uukuniemen ortodoksiseen kirkkopitäjään. 1600-luvun
tulomuuttajat olivat pääosin luterilaisia. Luterilaistumisen myötä rakennettiin
luterilainen kirkko Kesälahdelle.
Puoliskon suku on lähtöisin Pyhäjärven Sorsasaaresta. Siellä
on eletty kalastuksella ja maatilan pidolla. Talo keskellä Pyhäjärveä on ollut
”hyvien kulkuyhteyksien varrella”. Kala-apajat lähellä ja veneliikennöintimahdollisuus
moneen suuntaan. Kala-apajista näkyy silloin peräti käräjöidyn, sillä suvun
kantaisä ei ollut katsonut hyvällä naapuripitäjäläisten kalastamista samoilla
apajilla.
Kotiseutukirjan sukunimihakemistosta käy helposti ilmi, että
Kesälahdella on jo 1600- ja 1700-luvuilla asunut Kupiaisia, Makkosia,
Ketolaisia, Hirvosia, Jääskeläisiä, Pölläsiä ja Haverisia. Kaikki
itäsuomalaista nen-päätteistä ”aatelia”. Samoja sukuja siellä asuu edelleenkin,
vaikka toki uuttakin verta on tullut.
Erityisen kiinnostava oli kaupankäynnistä kertova luku. Aiemmin
oli kauppaa käyty Laatokan ja Nevan piirissä, mutta Uudenkaupungin rauha 1721
rajasi nuo alueet pois. Uusiksi kauppasuunniksi tulivat Lappeenranta ja Hamina.
Turun rauhassa 1743 jäivät Savonlinna, Lappeenranta ja Haminakin rajan taakse
ja kauppamatkat jatkuivat läänin uuteen pääkaupunkiin Loviisaan saakka. Mietin,
että vesireittiä ei Kesälahdelta Loviisaan saakka ole, joten matka lienee
taitettu hevospelissä. Silloin suolanhakumatka tai asiointireissu Loviisaan on
ollut melkoinen tapahtuma. Välimatkaa on nykyisiä teitä pitkin semmoinen 285
km. Tämän ajan säköautolla matka alkaa
jo olla toimintasäteen sisällä, mutta hyväkään hevonen ei ole voinut jolkotella
kuin vajaan 50 kilometrin päivämatkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti