Taas kerran mietin, mikä on se asia, joka minulle tekee
joulun. Huomasin, ettei se ole mikään yksittäinen asia, vaan monta pientä
juttua.
Paljon minun jouluuni tulee kaukaa lapsuudesta. Erityisesti
joulun maut ja tuoksut. Siksi jouluuni kuuluvat ehdottomasti karjalanpiirakat,
karjalanpaisti, joulupulla ja taatelikakku. Joulun maut ovat minulle
pohjoiskarjalaisia. Itäuusmaalaisiin joulumakuihin en ole oppinut, enkä siis
osaa kaivata saaristolaisleipää taikka lihapullia. Taatelikakun kiinnitti
jouluumme lähtemättömästi 36 vuotta sitten loppusyksyllä tehty Marokon matka.
Marrakeshin torilta ostimme nimittäin mausteita ja taateleita. Kotiin tultua
ihmettelin, mihin taateleita käyttäisin ja sain äidin perinteikkään reseptin,
jolla sittemmin olen kakut leiponut.
”On äiti laittanut kystä kyllä, hän lahjat antaa ja lahjat
saa.” Kylläpä vain hyvä ruoka ja lahjojen antaminen kuuluvat jouluun. En ole
lainkaan äitini veroinen ruoanlaittaja, mutta tunnistan kyllä hyvät maut ja
ostan paljon valmiina. Saarioisten äiteihin ja Annikaan on kova luotto.
Lahjapuolella touhuan sitten enemmän. Puikot ovat suihkineet syksyn aikana joka
ilta tv:n töllötyksen ohessa. Kaikki perheenjäsenet saavat jotain neulottua. Sen
verran ehti tulla ylituotantoakin, että myyjäisten kautta saattoivat tekeleeni
päätyä ilahduttamaan jotakuta tuntemattomampaakin. Ihana, jos pystyin olemaan
avuksi!
”On hanget korkeat nietokset, kun joulu joulu on meillä.”
Lumisella maisemalla on mielessäni tärkeä osa joulun rakentumisessa. Tänä
vuonna olemme saaneet ihailla kuuraisia puita ja paksuja nietoksia jo hyvän
aikaa ennen joulua. Eipä silti, olen huomannut, ettei lumikaan yksin tee joulun
tunnelmaa. Kyllä joulu saatiin tuntumaan joululta ammoin Kanariallakin –
varsinkin, kun ensin oli ennätetty totuttelemaan vihreisiin jouluihin täällä
Loviisassa. Pohjois-Karjalasta tulleille ne toki alkuun 1990-luvulla olivat
melkoisen hämmästyksen aihe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti