Pohdin tässä päivänä muuanna, mistä löytyvät asiakkaat
marianordineille ja muille omatoimihoitajille, joilla ei ole THLn hyväksyntää.
Enpä tarvinnut aprikoida kauankaan, kun jo muistin kuulleeni jutun, jossa
inhimillinen hätä sai hakemaan apua epämääräisistäkin suunnista. Kerron tämän luvalla.
Perheen lapsi oli pienenä ollut kovin allerginen.
Ensimmäinen puoli vuotta oli menty tahdilla viikko sairaalassa ja kolme kotona.
Huolimatta suurista rasvamääristä, ei sairaalasta saatu käänteentekevää apua.
Aika pian oli perhe hakemassa apua muualta.
Ensin oli saatu vinkki paikallisesta tietäjästä, joka osaisi
laatia sellaisen rasvareseptin, että iho saataisiin kuntoon. Jo vain oli menty kolkuttelemaan
ovelle ja saatu ruutupaperille kirjoitettu resepti, jonka kanssa tietysti apteekkiin.
Siellä ei kavahdettu vielä sitä, ettei reseptiä oltu kirjattu viralliselle
lomakkeelle, mutta pian oli proviisori tullut takahuoneesta vakavin ilmein: ”Tässä
on elohopeaa ja se on tämän päivän tietämyksen mukaan myrkky. Ei me voida tätä
tehdä.” Siispä tyhjin toimin apteekista kotimatkalle.
Seuraava vinkki oli vuohenmaito. Sen ajatellaan sopivan
useimmille maitoallergisille. Luonnollisesti oli suunnattu naapuripitäjään
suurin toivein ja kymmenen litran ämpärin kanssa. Apuun luottaen oli ostettu täysi
ämpärillinen ”lääkemaitoa”. Lapsi pyristeli kuulemma vastaan, mutta äiti olin
päättänyt saada koko tuttipullollisen terveysjuomaa lapsen vatsaan. Puoli
pulloa meni ja lapsi oli tulen punainen. Ei ollut apua siitä. Lapsi oli siis
allerginen jollekin sellaiselle maidon osalle, joka oli yhteinen sekä lehmän että
vuohen maidolle.
Vielä kolmannenkin kerran oli haksahdettu avun hakuun koululääketieteen
ulkopuolelle. Oli kuultu rukouksella parantajasta ja viety lapsi hänen
luokseen. Kertoman mukaan parantajalla oli seisty kuin kasteella ainakin;
vanhemmat rinnakkain ja lapsi sylissä parantajan edessä. Alku oli mennyt ihan
hyvin. Sitten lapsen isä oli huomannut, että parantaja laitteli wc-paperirullasta
repimiään paperipaloja raamatun väliin, sopiviin kohtiin. Olivat kokeneet
moisen toiminnan epäkunnioittavaksi ja poistuneet vähin äänin.
Sittemmin kertovat pysytelleensä koululääketieteen piirissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti