Elämä on ihmisen parasta aikaa

 

 

Eikös se ollut Nykäsen Matti, joka tuon viisauden lausui? Elämä jakautuu erilaisiin vaiheisiin. Onko joku vaihe muita mukavampi?

 

Lapsena kesät olivat aurinkoisia ja täynnä uimareissuja ja eväsretkiä. Toki maalaistalossa ohjattiin myös töihin ja pääsin heinäpellolle tappivasua kantamaan ja heinäseipäisiin tappeja laittamaan. Mukaan pääsin myös marjastusreissuille. Mukavia päiviä nekin, sillä eväskorit kuuluivat näihinkin päiviin ja sain touhuta yhdessä aikuisten kanssa heidän jännempiä juttujaan kuunnellen.

 

Kouluikäisenä ympärillä oli kavereita. Pelattiin, yökyläiltiin, harrastettiin ja opittiinkin. Kouluvuosien tähtikohtia olivat ehdottomasti harrastukset, niin lausuntaryhmä kuin kuorokin. Matkat Suomen Lappiin ja Keski-Eurooppaan ovat jääneet mukavina mieleen.

 

Opiskeluvuodet kuluivat nopsaan. Elämä oli täynnä mielekästä tekemistä mukavassa ja tiiviissä kymmenen hengen opiskeluporukassa. Päämäärä oli selvä; tiesimme, mitä meistä tulee isona.

 

Työelämään siirtymisen myötä pääsin jo elämän ruuhkavuosiin. Elämä oli täyttä – lapsia oli ympärillä niin töissä kuin kotona. Elämä oli hyvää, vaikkei aina kovin vaurasta. Elämässä tapahtui paljon, eikä kaikkiin lillukanlehtiin ollut aikaa takertua. Eteenpäin oli vain puskettava.

 

Omien lasten ajasta sain siirtyä pienen siirtymävaiheen kautta jo lapsenlapsiaikaan. Olen siitä onnellisessa asemassa, että lapsenlapset asuvat lähellä ja saamme tavata heitä omien voimiemme mukaan. Totta kai tapaamme paljon, sillä lapset antavat niin paljon iloa, virtaa ja voimaa meille. Odotamme aina torstaista alkaen tulevaa ”lapsilauantaita”, suunnittelemme ohjelmaa ja ruokaa. Lapsilauantain pirteällä energialla menee vielä ainakin maanantai ja tiistai.

 

Kyllä se niin on, että filosofi Nykäsen näkemykseen on pakko yhtyä, ei sieltä mikään vaihe nouse muiden yläpuolelle vaan koko elämä on ihmisen parasta aikaa.

 

Juuri lukemani tutkimuksen mukaan suomalaisten sijoittuminen onnellisuusvertailussa vuodesta toiseen listan kärkeen, kertoo siitä, että meillä osataan tyytyä onnellisuuden tavoittelemisessa tyytyväisyyteen. Allekirjoitan tuon täysin. Turha on kuvitella onnen olevan jotain suurta ja ihmeellistä amerikkalaista unelmahattaraa. Ihan tavallinen suomalainen ruisleipäarki on onnea.