Tarkkaavuuden pulmia

 

 

Meillä tarkkaavuuden pulmien kanssa painiskelevilla on moni asia aivan omalla laillaan. Otan esimerkit läheltä ja kerron itsestäni.

 

Minulla kuulo ja kuullun ymmärtäminen toimivat silloin, kun kädessä ovat puikot taikka kynä. Töissä ja koulutuksissa kirjoitan silloinkin, kun tiedän saavani muistion. Jollen kirjoita, karkaavat ajatukseni kauppalistaan, viikonlopun ruokalistaan tai ties mihin. Toisaalta ajattelen, että tuommoinen rypälemäinen keskittymiskyky on koulutyössä ihan käyttis, sillä oppitunnilla on aina meneillään monta havainnoitavaa ja huomioonotettavaa asiaa.

 

Sama tarkkaavaisuuden suuntautumisen hajaantuminen aiheuttaa esimerkiksi siivouspäivänä melkoisia ketjureaktioita. Esimerkki siivoussessiosta: imuroituani lattiat, laitoin itselleni kupillisen mustaa pussiteetä. Lähdin viemään pöytäliinaa pyykkikoppaan ja huomasin, että pyykkiritsalla on viikattavaa. Viikkasin ja vein ennen viikattujakin kaappeihin asti. Liinavaatekaapilla huomasin, että sänky on vailla lakanoita ja kävin pussittamaan tyynyjä ja peittoja. Kaapilla muistin senkin, että keittiön pöydällä ei nyt ole liinaa. Otin uuden liinan mukaan ja vien pöydälle. Ei miellyttänyt silmää, joten vaihtoon meni. Kaiken puljauksen jälkeen olin taas keittiössä ja hörppäsin kylmenneen ja kitkeröityneen teen, jossa pussi oli lionnut hyvinkin parikymmentä minuuttia.

 

Aina tuolloin tällöin saan seurata omia jälkiäni ja etsiä tavaroita; kännykkää, lompakkoa tai kokonaista työkassia. Keskittymisen hajoilu ei onneksi tarkoita sitä, ettenkö muistaisi. Kykenen seuraamaan ajatuksissani jälkiäni taaksepäin ja tarkistamaan, missä vaiheessa tuo kadonnut esine viimeksi oli matkassani. Sitä kautta se yleensä löytyy. Kännykkä opehuoneen wc:stä, lompakko eilisestä kauppakassista ja kerhokassi puoliskon autosta, jota viikkoa aiemmin sain lainata.

 

Minun tarkkaavaisuuspulmani tulee toisinaan hinnoiteltua ihan euroissa. Vaikka kuinka keskityn autoiluun, käytän vakionopeudensäädintä ja handsfree-toimintoa, en aina ehdi havaita 80 km:n rajoituksen vaihtumista kuuteenkymppiin. Silloin tällöin peltipoliisi muistuttaa minua tarkkaavaisuudesta rapsakan muistutusmaksun kera.

 

Odottelen automaattiohjattua autoa, jonka takapenkillä voin neuloa.