Kaksi matkaa

Olen tässä alkukesän aikana tehnyt kaksi aivan huimaa matkaa. Molemmat elävästi kirjoitetun kirjan kautta. 

 

Ensimmäinen matkani oli aikamoinen Euroopan kierros otsikolla “Kohti vihreää laaksoa”.  Tälle matkalle lähdin tuttavan antaman suosituksen perusteella, enkä olisi mistään hinnasta halunnutkaan jäädä vaille tätä vaiherikasta kokemusta. Kirja kertoo tositarinan Martellien perheen pakomatkasta. He lähtivät Ukrainasta vuonna 1944 pakoon Stalinin joukkoja. Pakomatkallaan he saivat suojaa toiselta pahalta, eli Hitlerin joukoilta. Äidin lasten viihdykkeeksi kertoma unelma matkan päämäärästä, vihreästä laaksosta, piti koko perheen toiveikkaana ja esti kurjimpinakin päivinä mielen vaipumasta täydelliseen synkkyyteen.  
 

Kirjaa lukiessa oli pakko pitää taukoja ja haukkoa henkeä - ihmetellä, miten julmasti historia toistaa itseään. Taas, vajaa 90 vuotta myöhemmin, ovat ukrainalaiset pakosalla ja hakeutumassa kohti pientä toivon kipinää ja uuden elämän aloittamisen mahdollisuuksia. Eikö menneistä voitaisi oppia ja jättää hulluudet tekemättä ja älyttömät sodat sotimatta!? 

 

Toisen matkani tein Australiaan. “Matildan viimeinen valssi” osui käteeni mökkipaikkakunnan kirpparilta. Alkukesän helteisinä iltaöinä sain eläytyä kuumaan ja kuivaan Australiaan ja sikäläisen lammastilan elämään. Australia on aina jollain tavoin kiehtonut ja tämä kirja oli kirjoitettu niin elävästi, että vaikka siinä liikuttiin ajallisesti liki 80 vuoden aikajänteellä, ei millekään vuosikymmenelle tarinanseuraajana sijoittuminen ollut vaikeaa.  
 

Tarina oli niin mukaansatempaava, että iltaa ja lukemisen hetkeä odotteli malttamattomana ja pohti päivällä muuta puuhatessaankin Matildan tarinan jatkoa. Pienenä sivujuonteena kuvattiin Australian alkuperäiskansan Aboriginaalien ajatusmaailmaa, uskomuksia ja tapoja. Erityisesti viehätti kuvaus siitä, miten he miettivät maailman synnyn tapahtuneen - “isähenki ja aurinkojumalatar” loivat kaiken yhteistyössä ja neuvotellen. Kuvaus oli jälleen oma muunnelmansa Raamatun luomiskertomuksesta tai muinaissuomalaisten sotkan muna –ajatuksesta. 

 

Mikään ei voita paperikirjan lukemisen nautintoa. Tahdin voi valita itse, lukea samat rivit vaikka moneen kertaan, jos niin tahtoo. Kirjastot mahdollistavat meille kaikille tämän matkustustavan!