Jo aikaan ennen kirjoitustaidon syntymistä on ihmisiä
opetettu kertomuksilla ja vertauksilla. Sillä perinteellä jatkamme yhä ja aina
vaan. Aapisen opettavaiset ja tärkeisiin keskusteluteemoihin ohjaavat tarinat
viehättävät ja houkuttelevat lukemisen maailmaan joka vuosi uuden ikäluokan. Iltasadut
ovat tavan takaa opettavaisia ja äskettäin hoksasin, että niin ovat monet
laulutkin!
Tuon hoksasin Vaarin saaren sanojen kautta. Lapsenlapset hehkuttivat
vaatimatonta Datša-paikkaamme tyyliin ”ihan paras mökki”. Sinne he ovat
ankkuroineet mielessään kaikki Karjala-alkuiset asiat kuten karjalanpiirakat,
karjalanpaistin, karjalanmuikut ja karjalanmansikat. Kaksi viimeistäkin
ehdottomasti yhdyssanoina.
Vaarilla on saari, se oma saari on.
Vaarilla on saari, se oma saari on.
Ai ai vaaria, kaikilla ei ole saaria,
mutta meidän vaarilla oma saari on.
Vaarin saaressa kasvaa suuri honkapuu.
Muissa saarissa muita, vaan ei honkapuita,
mutta vaarin saaressa kasvaa honkapuu.
Todellakin! Muissa
saarissa on jotain muita puita, mutta vaarin saaressa komea mänty, josta on lupa
olla ylpeä. Ihan yhtä hyvin voi olla onnellinen vaikka vaahterasta, lammenrantamökin
mansikanpunaisesta leikkimökistä tai mökin kauniilla kaiteella somistetusta
prinsessakuistista. Ei niitäkään joka mökillä ole.
Suuressa honkapuussa on pesä harakan.
Pikkulinnut laittaa pesän joka paikkaan,
mutta honkapuussa on pesä harakan.
Harakalla kolme suurta munaa on.
Pikkulintujen pesässä on kymmenen munaa kesässä,
vaan harakalla kolme suurta munaa on.
Nämä ovat pienelle ihmiselle suuria ihmeitä ja oppimisen
asioita. Vaarin saaressa tai ukin mökkirannassa opitaan yllättävän paljon
luontoasioita. Ne havainnoidaan tarkkaan ja painetaan mieleen. Yhtä lailla
kiven kolossa nähty sisilisko kuin laiturinnokkaan pesänsä tehnyt lokkipari ja
kalareissulta saaliina saatujen pikkukalojen siirtoistutus mökkilampeen.
Saattaa niistä muistoista olla talvella ympäristötiedon tunnilla ammennettavaakin.
Eipäs pojat pääsekään honkaa korkeaan.
Isoveli uhmaa ja aikoo tehdä tuhmaa,
mut' eipäs pojat pääsekään honkaan korkeaan.
Ja tämäkin vielä! Luonto-oppia sekin, ettei luonnolle saa tehdä tuhmaa –
ei rikkoa linnunpesiä eikä roskata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti