Mitä voi tavallinen ihminen tehdä osoittaakseen mieltään ja mielihalujaan? No, meille toki opetetaan, että äänestämällä voi vaikuttaa, mutta se taitaa lopun perin kuitenkin olla aika hidas tie. Mahdollisuus äänestämällä vaikuttamiseen on vain määrävälein. Nopsempi vaikuttamisen reitti taitaa sittenkin olla boikotointi.
Jos kauppias kirjoittelee asiakaslehteensä typeryyksiä, joista et ole samaa mieltä, voit helposti ohittaa puodin. Samaa tai korvaavaa tuotetta myy varmuudella aika moni muukin. Mikään pakko ei ole kannattaa arvojesi vastaista kauppamiestä. Jos huomaat tv-ohjelmatarjonnan jollain tapaa värittyneeksi, vaihdat vain kaukosäädintä napauttamalla kanavaa ja olet taas tutuilla, turvallisilla vesillä. Jos koet, ettei ystävän kanssa suju, kaveripiirin vaihtokin onnistuu. Puhelinnumero hukkuu, ja naamakirja estyy. Vapaassa maassa valitset itse, kenen palveluja tarvitset ja käytät, taikka kenen lauluja laulat.
Sama systeemi se toimii politiikassakin. Porukkaa on lupa vaihtaa, silloin kun hoksaa haksahtaneensa väärään jengiin. Toisinaan ovat puolueet jopa jakautuneet kahdeksi uudeksi, kun ovat ymmärtäneet edustavansa kahta aivan erilaista katsantokantaa. Soinilaiset ja halla-aholaiset eivät sopineet samaan pöytään ja tuli tarve jakautua kahtia. Sama jakautuminen saattaa seurata piakkoin, sillä ”riikkalaiset” eivät toivottavasti edusta koko porukkaa. Toki aina on mahdollisuus loikata porukoihin, joissa kunnioitetaan itselle tärkeitä perusarvoja. Terveen järjen aktiiviset edustajat otetaan varmasti avosylin vastaan, jos katumus tulkitaan aidoksi.
Tämän nettiajan pikainen ja hyväksi havaittu vaikuttamisen keino ovat nettiadressit. Netissä voit osoittaa mielipiteesi näppärästi. Samalla pystyt seuraamaan, kuinka monta muuta on jo aloitteen/ mielipiteen/ vaatimuksen allekirjoittanut. Yhteistyö ja samanmielisyys on voimaa ja Suomen valtio on sitoutunut ottamaan kannanoton käsittelyyn, kun riittävän moni on ollut asiaa vaatimassa.
Voihan se olla, että vaihtoon menee pian koko vaivalla kokoon saatu hallitus, jos ei PS:sta ala löytyä ”sisäsiistejä” ministerikandidaatteja päivänvalon kestävällä taustalla. Teinitöppäilyt ymmärretään, mutta 30-vuotiaan pitää jo vastata sanoistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti