Kotivara on todistetusti tarpeellinen juttu

 

Viimeistään puolitoista vuotta sitten ymmärrettiin joka torpassa kotivaran merkitys. Sitä ennen kotivaraa pitäneisiin suhtauduttiin vähän naureskellen. ”Mitä maailmanloppua taikka ufoja ne pelkäävät!?” ”Ihme salaliittoteoreetikkoja!” Jopa meikäläisten kahdelle marja- ja lihapakastimelle hymähdeltiin. Ruokaa saa kuulemma nykyään kaupasta joka päivä.

 

Viime kevättalvella Venäjän lähdettyä hyökkäyssotaansa meillä Rapakiven torpassa pakattiin kannelliseen muoviastiaan pikkuruinen kaasukeitin, tulitikut ja monenlaista evästä. Sinne soviteltiin ainakin nuudeleita ja säilykkeitä, suklaapatukoita, mehua ja teepusseja.

 

Kuluvan kesän juhannuksen maissa Myllyn Paras veti kaupoista takaisin sarvimakaronit, keltaiset kukkamakaronit ja lie ollut jotain muutakin mallia suomalaisen halpaa perusruokaa. Valmistuserän makaronipusseihin oli kuulemma lipsunut pieniä metallipalasia, ja tuon tietyn erän makaronit sai palauttaa kauppaan.

 

Sarvimakaroni on niin perusevästä, että pussi kaivetaan aivan aikailematta kaapista esille, kun peruna tympii tai lapsenlapset ovat tulossa kylään. Lastenlasten tullessa tehdään nimittäin varsin usein kotoinen makaronilaatikko. Jokunen makaronilaatikko oli kesän mittaan koetettava valmistaa putkipastasta. Ei ole ollenkaan sama asia – voin kertoa! Nyt tuli tieto, että hyllyt ammottavat tyhjyyttään pitkälle syksyyn, sillä makaronikoneen korjaajaa ei ole lomakaudella saatu ja korjaus viivästyy.

 

Kuopus kertoi tavatessamme joutuneensa tekemään makaronilaatikkoa spagetista, kun tutun lapsuusruoan mieliteko on äitynyt kovaksi. Ei ollut kuulemma kelpo versio sekään.

 

Heinäkuun lopussa piipahdin Loviisassa kotosalla asuntomessujen takia ja - kuinka ollakaan – tulin kurkanneeksi kotivaralaatikkoon. Tallella olivat kaasukeittimet ja nuudelit sekä ruokaöljy. Suklaata ei näkynyt. Mutta kaikkein parasta oli, että laatikkoon oli jemmattu kaksi pussia sarvimakaroneja. Vien ne molemmat kuopukselle, kun seuraavan kerran tapaamme. Voin uskoa, että tuliainen on saajalleen 39 sentin ostohintaa (sen ne muistaakseni puolitoista vuotta sitten vielä maksoivat!) huomattavasti arvokkaampi! Ja eikös vaan – kotivaran tarpeellisuus on todistettu!