Kun Loviisassa mennään kauppaan tervehditään tyypillisesti: ”Hei!” Silloin ei heti ensimmäisestä tavusta paljastu, onko kotikieli suomi vai ruotsi. Tervehdys on neutraali ja kuulostaa samalta molemmilla kotimaisilla. ”Hei” on myös lyhyt ja ytimekäs, eihän toki olekaan tarkoitus, että tarina tervehtimistä pidemmälle jatkuisi. Kaupassa ei ole tarkoitus tehdä sukuselvitystä taikka jorista joutavia.
Kesälahdella tervehditään joka paikassa reippaasti silmiin katsoen: ”Terve!” Saatetaanpa siinä samalla vaihtaa kommentit säästä, mansikkatilanteesta tai antaa vinkkejä jonkin tavaran hankintapaikasta – kas kun mökkiläinen ei voi kaikkea tietää ja kaupathan nyt ovat info-pisteitä.
Olen kesän aikana miettinyt tuota tervehtimisen tapaa. Olisikohan niin, että karjalainen toivotus: ”Tulgua terveh!” on lyhentynyt muotoon ”Terve!” Minusta ”terve” on ihana sana ja toivotus. Sana tarkoittaa kuulemma alun perin ehjää ja kokonaista, nykyisin ymmärrämme sanan sairauden vastakohtana. Tervehdyksenä käytettäessä ajattelen, että sanalla toivotetaan kuulijalle terveyttä.
Kesälahdella on paljon ukrainalaisia. Heitä tuli sinne heti sodan alettua marjatilojen kausityön luoman tuttuuden kautta. Heidän kokemansa ja kertomansa perusteella on paikkakunnalle, ihan rajan pintaan, rohjennut tulla muitakin. Ukrainalaiset ovat nyt vilkas ja eloisa ryhmä kesälahtelaisia. Eräänä päivänä olin lastenlasten kanssa uimarannalla ja sinne tulla päristeli kolme alakouluikäistä poikaa polkupyörillään. ”Terve!” he kajauttivat kohteliaasti minulle, joka istuin pöydän ääressä uimavahdin tehtävällä. Ihan luulin poikia kantasuomalaisiksi, sillä aksentti ei kavaltanut mitään. Vasta, kun pojat kävivät rupattelemaan keskenään, ymmärsin heidän olevan ukrainalaisia. ”Terve!” tervehdin minäkin poikia ja toivoin, että heidän maansa voisi olla ehjä ja kokonainen ja heidän kansansa samoin.
Toisen kerran kiinnitin huomiota ukrainalaislapsiin paikallisella kirpparilla. Pikkupojan teki mieli skeittilautaa, mutta äidillä ei sinä päivänä ollut aikomusta sellaista hankkia. Sanoja en ymmärtänyt, elekieli kertoi kaiken. Ajattelin, miten ihanaa on, että ukrainalaislapset saavat turvallisen kodin Suomesta, jossa voivat elää normaalia lapsen elämää normaaleine leikkeineen ja toiveineen ja unohtaa kotimaan tilanteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti