”Ei ole vuodet veljeksiä” kuuluu yksi suomalainen lakoninen
sanonta, jolla on hyvä selitellä vaikkapa heinä-, vilja- tai perunasadon eroa
edellisvuoteen verrattuna.
Voi, mikä oivallus minulle olikaan hoksata nyt liki
kuusikymppisenä, että eivät tarvitse olla joulutkaan aina samanlaisia. Joku
ihme perinteiden ja traditioiden ylläpitämisen pakko on vaatinut kloonaamaan
jouluja vuosikymmenten ajan. Kellonlyömälleen on pitänyt tehdä asioita samalla
lailla – jotain ehdottomasti ennen klo 12.00 joulurauhan julistusta ja jotain vasta
aattohartauden ja saunan jälkeen. Näin ainakin Suomi-jouluissa, ja niitähän
meilläkin on puoliväliin neljättäkymmentä – kahdesti taisimme viettää joulun
Kanarialla.
Olen osannut saada aikaiseksi kunnon stressin
joulusiivouksesta ja joulupöydän antimista – sittenkin, vaikka olen aina suosinut
Saarioisen äitien laatikkotarjontaa. Olen puurtanut ja puuskuttanut
syyslukukauden jälkeen viimeisillä voimillani saunan pesun ja perusteellisen katonrajasta
alaspäin suuntautuvan sisäsiivouksen. Sitten olen voinut marttyyrin elkein ajatella,
että ”on äiti laittanut kystä kyllä…”
Tänä vuonna on toisin. Äitini ymmärsi tilanteeni, olihan
hänellä isän useamman tekonivelleikkauksen toipumista läheltä seuranneena selkeä
näkemys siitä, mihin upouudella polvella pystyy. Äiti kannusti ottamaan
siivoojan. Se vapautti paljon ajatuksen tasolla ja antoi luvan tehdä vain ne
asiat, joihin oikeasti on voimia ja mahdollisuus.
Meillä ei kahlattu tänä vuonna hangen poikki hakemaan aitoa
ja elävää kuusta. Tyydyttiin sopuhintaiseen ja kovin pieneen muoviseen. Toki
senkin voi koristella sievästi. Kuusen oksille päätyivät kristallikoristeet
sulassa sovussa Muumi-mukien ja karkkikeppien kanssa. Innostuin valoilla
somistetusta kuusenalusmatosta vuoden verran myöhässä, mutta onneksi tytär
bongasi sellaisen kierrätyspalstalta. Taatelikakkujen ja joulupullan
leipomisesta selvisin – eri päivinä tosin. Jouluvieraat ovat ilmoittaneet
aikataulunsa ja minä olen saanut viimeistellä jouluruokahankinnat ostamalla
täsmäherkkuja. Pääsinhän jo itsekin kauppaan, kun puolisko hoiti autoilun ja
minä kepittelin vain yhden kepin tuella monen kaupan kierroksen.
Joulu tulee ihan
varmasti näinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti