Meillä on vuosien ajan seikkaillut ystävällinen talon
tonttu, Tahvo. Tahvo on selvästikin sekoitus muinaisista tontturoduista, sillä
hänestä ei oikein saa selkoa, onko hän metsätonttu, saunatonttu vaiko sittenkin
tupatonttu. Hän on kotonaan ainakin noissa kaikissa ympäristöissä. Hänestä on
päästy näkemään vain pieniä punanutun vilahduksia. Kerran puuliiterin
peränurkassa puupinojen päällä ja toisen kerran Rapakiven torpan katon rajassa,
tikkaiden ylimmällä pienalla.
Viesteissään Tahvo sen sijaan on kertonut elämästään
enemmänkin. Olemme ymmärtäneet, että hän asuu pääosan vuotta metsässä omassa
mökissä. Loppusyksystä ilmojen kylmetessä hän muuttaa aina Rapakiven torpan
läheisyyteen ja joulun jälkeen tammikuussa palaa jo mökilleen. Pelkää näet,
että hänen punainen nuttunsa erottuu liian selvästi hankea vasten, eikä hän
onnistu pysyttelemään piilossa.
Rapakivessä Tahvo käyttää toisinaan talon etuja hyväkseen,
mutta muistaa aina maksaa käyttämistään palveluista. Joka syksy hän on
ilmaissut tulonsa käymällä saunassa. Kiitokseksi saunan löylyistä ja
puhdistautumisen mahdollisuudesta hän on jättänyt lapsille namia saunan
tuloilmaputken suulle. Käyttää ilmeisesti sitä reittiä liikkumiseen. Tänä
syksynä Tahvo kertoi pesseensä punaisen takkinsa ja lakkinsa Rapakiven
pyykkikoneessa ja lapsia odottivat kiitokseksi tarkoitetut pikkuruiset
rusinalaatikot ja viesti pyykinpesukoneen kulmalla. Rapakiven torpan takan
vieressä on ollut laatikko, jossa on pikkuruisia verstaassa syntyneitä puupaloja
sytykkeeksi. Yhtenä yönä laatikko oli kadonnut ja tilalla oli minikokoisia
karkkikeppejä ja viesti, jossa Tahvo kertoi tarvinneensa puut oman mökkinsä
lämmittämiseen. Rohkeinta Tahvolta oli se, että hän oli viettänyt yhden yön
tuvassamme. Hän oli nukkunut vanhassa kätkyssä, johon olin asetellut koko
laajennetun perheemme tonttuina. Tahvolle oli tullut niin lapsuus mieleen ja
hän oli kaivannut omiensa joukkoon.
Aiempina vuosina Tahvo on antanut ideoita kivoihin
lauantaipuuhiin; jättänyt askarteluvinkkejä tai vinkannut kyläkodan
makkaranpaistopaikasta retkikohteena. Aivan kuin hänestä olisi tulossa tutumpi
ja rohkeampi. Ehkä olemme saavuttaneet Tahvon silmissä luottamusta. Annamme
hänelle tilaa ja rauhaa, suhtaudumme arvostavasti, sovimme elämään Rapakiven
tontilla ja talossa sovussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti