En toki kuvittelekaan, että onnellisuus olisi staattinen ja
koko ajan päällä oleva olotila – eihän se silloin miltään tuntuisikaan. Silti
ihmettelen, mikä ihme meitä vaivaa aina somessa. Siellä nimittäin negatiivinen
todellisuus puskee pintaan niin valtavalla voimalla, ettei mitään rajaa. Tuntuu
siltä, että ryhmä kuin ryhmä, niin aina sinne löytyy joukko ”nillittäjiä” ja
”määkijöitä” – heitä, jotka tulevat paikalle vain marisemaan ja ärsyttelemään.
Naamakirjan viestivirrassa osui eräänä aamuna aamuteellä silmiin
Sepon ilmoitus. Seppo ilmoitteli aivan asiallisesti myyntiin itselleen
ylimääräistä, uutta valkoista työmaakypärää kuulokkeiden kera. Ja ensimmäinen
kommentoija oli varmaan saanut liian laihaa aamukahvia ja luultavasti vetänyt
senkin väärään kurkkuun ennen kuin näpytteli kommenttinsa: ”Johtajakypärää ei
ainkaan Tre alueella saa käyttää kuin paskapäät ja kuka nyt omiin hommiin
kaipais? Kuitenkin aina saa ilmaisen töistä. Itelkin nuit nurkat väärällään.”
Eikös se olisi loogista, että myynti-ilmoitukseen vastaa kiinnostunut
ostaja, eikä se, jolla jo on ”nurkat väärällään” kyseisiä tuotteita?
Puolisko on kertonut poistuneensa paristakin hänelle
mieluisasta fb-ryhmästä, juuri tämän samaisen ilmiön takia. ”Savustajat”-ryhmässä
ja ”Itse tehdyt koneet ja laitteet” -ryhmässä oli kuulemma liikaa
itseriittoisia besserwissereitä kyseenalaistamassa ja valistamassa.
Minun kokemukseni mukaan ”Iloinen villasukka- ja neuleryhmä”
on nimensä mukainen porukka, jossa ei moitita toisten tekeleitä taikka
osoitella virheitä. Siellä on iloinen ja kannustava meininki. Sama on tyyli ”Polvi
ja lonkka keinonivelryhmässä”, jossa tyypillisesti kysellään vertaistukea omiin
ihmetyksiin ja aprikoidaan, onko oma tilanne normaalin rajoissa vai pitäisikö
olla huolissaan. Ystävällistä vertaistukea ja kannustusta saa jokainen. Eräs
tuttavani tiivisti asian oivaltavasti: ”No, siellä te olette kaikki samassa
jamassa. Mutta annas olla, jos tulisi joku joka olisi syväkyykännyt kahden
viikon päästä?!” Kylläpä varmaan siitä
epäilyä viriäisi.
Vanha viisaus ”jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole
hiljaa” sopisi kyllä vielä tänäkin päivänä ohjenuoraksi some-toimintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti