Ärsyttäviä sanontoja

 

Me puoliskon kanssa olemme vielä sananlaskuilla kasvatettua sukupolvea. Perheessä asuneet isovanhemmat, samoin kuin vanhemmat, ovat viljelleet lakonisia sananparsia meitä opettaessaan, ohjatessaan ja kannustaessaan. Joitakin on kuultu niin tiuhaan, että on alkanut jo ärsyttää.

”Aika tavaran kaupihtoo” oli anoppini lempisanontoja. Aina, kun jollekin vanhalle tai muutoin ylimääräiseksi jääneelle tavaralle löytyi ottaja, riemuitsi anoppi: ”Kyllä se aika tavaran kaupihtoo!” Ajan toimiessa kauppamiehenä ei nähdäkseni ole mitään merkitystä sillä, millainen hinta tavarasta saadaan - kunpahan vain eroon päästään. Kamalan hidaskin tuo aika on myyjänä. Usein tuntuu, että kaupattavat ovat muuttaneet mukana jo monesti, kunnes viimein löytyy se loppusijoituspaikka. Näin kävi ensimmäiseen taloomme vuonna 1985 varatuille Käpy-pihavalaisimille. Ne löysivät paikkansa Rapakiven torpan pihasta vuonna 2010.

”Asioilla on tapana loksahdella paikoilleen” muistaa puolisko tämän tuosta, kun jokin pulma on saatu selätettyä. Ei mitään väliä sillä, kuinka paljon asian eteen on ponnisteltu, tuon sanonnan voi aina sanoa ja saada kuulostamaan siltä kuin asia olisi järjestynyt itsestään ja mitään tekemättäkin. Minusta taas tuntuu, että pelkästään odotellen ei tapahdu mitään ja tilanteen kohenemiseksi täytyy toimia aktiivisesti. Itse olen siis pikemminkin ” Ei aina mene kuin Strömsössä” -ihmisiä.

Puoliskon sanonnoista kaksi taajimmin toistunutta ja siksi ärsyttävintä ovat ”Kyllä jaksaa tuas näläkästä huastattoo” ja ”Montakohan rusakkoa sitä jäi tuas tähän lenkkiin?” Ensimmäinen kuuluu sanoa aina hyvän aterian päälle. Yleensä minä olen syönyt samaa, enkä ole yhtään sen nälkäisempi, joten mietin, että mistä niitä nälkäisiä nyt lähdettäisiin haastateltavaksi hakemaan ja miksi heitä pitäisi kiusata pitkillä puheilla. Eikö olisi fiksumpaa tarjota nälkäisille samaa, ilmeisen hyvää evästä? Rusakoista puhutaan autoreissulta tullessa. Semmoinen meidän tyypillinen tavaran vienti- ja hakukeikka Jyväskylän kautta Ouluun ja Tampereen kautta takaisin kirvoittaa poikkeuksetta tuon kysymyksen. Ärsyynnyn, kun huomaan olevani kovin konkreettisella tasolla ja pohtivani rusakkojen esiintymistiheyttä.