Rapakiven mummo visionäärinä

 

 

Jos Rapakiven mummo saisi taikasauvan ja luvan sijoittaa muutaman kymmenen miljoonaa yhteiseen hyvään, olisi täällä jo melko valmis hankesuunnitelma.

Minä rakennuttaisin kaiken kattavan kulttuuritalon reilusti kuivalle maalle ja mielellään ilta-auringon puolelle. Sovittaisin saman katon alle niin ruumiin kulttuurin toimintoja kuin henkisen hyvinvoinnin tiloja – ja kukapa noista aina tietää, minkäsorttista hyvinvointia mistäkin saa. Tämän korkean ja laajan katon alla ja isojen ikkunoiden takana sijaitsisivat kirjasto (uudelta nimeltään vaikka lainasto), uimahalli ja pallohalli/teatteritila sekä aulatilan kahvila. Ennen kuin hikeennytte, odottakaa niin kerron tarkemmin.

Lainastosta saisi totuttuun tapaan hakea luettavakseen kirjoja ja lehtiä, ottaa kopiota ja käyttää nettiä. Yhtä hyvin sieltä voisi Tohmajärvellä lanseerattuun tapaan lainata hiihtovälineitä. Mikä ettei myös esimerkiksi luistimia ja polkupyöriä ja frisbee-kiekkoja. Siellä voisi olla etätyötiloja ja kokoushuoneita, vaikka pientä vuokraa vastaan.

Uimahalliin tarvittaisiin minimissään kolme erillistä allasta. Kuntoutusallas videonäyttöineen vesijumppaajia varten, uima-allas merkittyine ratoineen matkauimareille ja vielä lasten allas vesileikkejä ja vesiriemua varten. Takaan, että käyttöä olisi. Säästöä tulisi siitä, että koulujen  bussireissut lähikaupunkien uimahalleihin jäisivät pois ja oman kaupungin koulukkaat saisivat uuden lähiliikuntapaikan. Aikuisväki, joka ajelee mieluista ja sopivaa uimapaikkaa etsiessään yksityisautoillaan väliin kauaskin, pysähtyisi jatkossa kotikaupunkiin. Uimaseurakaan ei tarvitsisi reissata bussilla. Näin säästettäisiin myös ilmastoa.

Pallohalli korvaisi tietysti nykyisen, moneen kertaan tekohengitetyn palloiluhallin. Kukaties sama halli palvelisi myös teatteritilana, jos oikein hyvin onnistuttaisiin suunnittelemaan näyttämörakenne ja äänimaailma.

Hetkeäkään en epäile, eikö tämän katon alla - esimerkiksi aulatilassa - menestyisi jo kiva kahvilakin.  Lapsensa tai puolisonsa harrastamaan tuova saisi odotusajan varmasti kulumaan uiden, kirjastossa käyden taikka kahvitellen.

Eikö tässä nyt ole jo riittämiin synergiaetuja, vihreää siirtymää, työllisyysnäkökulmaa ja hyvinvointinäkökulmaa?