Puolisko oli järjestänyt meille jokakeväisen kevätretken.
Retkeen kuului siis tavaran toimittamista ja hankkimista idealla ”Vie mennessäs,
tuo tullessas”. Sain lähtöaamuna sähköpostiini retken reitin etapeittain.
Yöpaikatkin oli valmiiksi katsottuina, joten ihan valmismatkalle pääsin. Jotenkin
puolisko onnistui taas uskottelemaan, että retkellä ei ole kiirettä, vaan
voidaan pysähdellä ihan retkityyliin – ollaanhan reissuun käyttämässä koko
viikonloppu.
Perjantaina heti opetuksen päättymisen jälkeen puolisko
olikin koulun kulmalla peräkärryn kanssa. Perjantai-illan matkaosuus oli
maltillinen. Vain 400 km Helsingin kautta Hirvaskankaalle. Huutokauppa
jätettiin väliin, vaikka majoituspaikkamme oli vain kilometrin päässä Palsanmäen
perjantaihuutokaupasta. Edullinen yöpaikka hostellissa osoittautui olemaan
paikallisen helluntaiseurakunnan ansaintakeino. Pastori luovutti avaimet ja
opasti talon tavat.
12 tunnin yöunien aikana oli tullut kaikkien aikojen
takatalvi. Kuluneet nastarenkaamme eivät olleet enää kesärenkaita paremmat,
mutta niillä piti lähteä lipsuttelemaan pohjoisen suuntaan. Lauantain
ensimmäiset 300 km ajettiin sohjossa hissun kissun. Vasta Oulun seudulla tiet
olivat kuivat ja autoilu sujui kevyemmin. Päätepisteemme oli Simossa. Toiseksi
yöpaikaksi puolisko oli valinnut Käenpesän Ylivieskasta. Lauantain viimeiset 95
km olivat peilijäällä liukastelua. Kyytiläiselläkin oli niska kipeänä
jännittämisestä, kuljettajalla kädet kipeinä ratin puristamisesta, kun perille
päästiin viimein iltayhdeksän jälkeen.
Sunnuntaiaamun hotelliaamupalan jälkeen lähdettiin etelän
suuntaan Parkanon ja Tampereen kautta. Kelissä oli onneksi pientä parannusta,
sillä eilen kylvetty tiesuola oli alkanut vaikuttaa. Apukuskin paikalla saattoi
neulepuikkoja pidellä hivenen eilistä rennommin. Kuljettajakin pystyi istumaan lokoisammin,
selkä selkänojassa kiinni.
Niinhän siinä taas kävi, että kotiin tullessa meillä oli
kärryssä vene. Pitäneekö tämä viedä Puruveden rantaan, kun Pyhäjärvellä jo on
vene ja siinä järvien välisellä kannaksella olevalla hehtaarin mökkilammella
pärjätään viime kesänä tehdyllä lautalla.
Reilun 1700 km:n reissussa ei turhia pysähdelty. Vöihin
vyötettynä sain neulottua kolme pipoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti