Uuden mökkikauden kynnyksellä

 

Puolen vuoden talvitauon aikana ehtii näköjään mökkiläinen unohtaa paljon. Klassinen ”aika kultaa muistot” taitaa hioa pois kaikki edellisen kesän rasitukset, sillä talven kääntyessä kevätpuolelle ja valon määrän lisääntyessä sitä alkaa automaattisesti haaveilla prinsessakuistilla istumisesta ja puulämmitteisestä mökkisaunasta.

Pääsiäisenä lähdettiin mökille toiveikkain mielin. Mielessä oli kuva muutaman pääsiäisen takaa, jolloin kuistilla todellakin tarkeni hörpätä teet ja maistella rahkapiirakkaa auringon lämmittäessä suloisesti. Narsissit somistivat kahvipöytäämme. No nyt ei aurinko lämmittänyt ennen kuin kotimatkalla tuulilasin läpi. Mökillä ollessa teet juotiin tuvassa lämpimän leivinuunin läheisyydessä. Narsissiruukkukin otettiin sisälle.

Mökkisaunaan ei päästy, koska lammessa oli jäätä vähintäänkin 70 senttiä ja voimat eivät riittäneet kairaamaan niin montaa reikää vieri viereen, että olisi saatu saunavettä ämpäriin tai edes saunakauhaan. Suihkuteltiin sitten sukulaisissa ja saunottiin vasta kotiin päästyä sähkösaunassa.

Muutama muukin harmitus oli. Jyrsijöiden talvipirskeiden jäljiltä riitti siivottavaa. Liekö olleet ruovikkomme vakiasukkaat, eli vesimyyrät – tiedä häntä! Toivottavasti pysyvät lopputalven ulkona, sillä nyt on matot ja päiväpeitot tuuletettu, lattiat imuroitu ja mopattu sekä kaikki tasot pyyhitty kertakäyttöisillä liinoilla hanskat kädessä. Ikkunoihin asti tämä kevätsiivous ei ulottunut, mutta sillä nyt ei ole niin väliäkään, sillä vanha lasi läikehtii joka tapauksessa.

Talven aikana oli unohtunut myös mökiltä kotiin palaajan pyykinpesusouvi. Lakanaa, pyyhettä, pihavaatetta, matkavaatetta… Ihan ymmärrettävä tilanne, jos kahta paikkaa elellään, mutta onhan se nyt kotona pyykkikoneen ääressä asuen vaan monin verroin helpompaa ja mutkattomampaa.

Eikä muuten ollut mielessä jonottamisen määräkään. Lähtiessä osuimme Kotkasta radiossa mainostetun ”pääsiäisen menoliikenteen” kantaan ja paluumatkalle pääsimme jonon jatkoksi samoin aivan alkumatkasta. Jossain sopivassa mäessä onnistuin laskemaan, että edellämme oli 15 autoa tiiviinä letkana ja takanamme saman verran perässätulijoita.

Kylläpä se reissaaminen tästä taas lähtee sujumaan ja muuttuu rutiiniksi.