perjantai 10. toukokuuta 2024

Kotiruokaa vai ulkomaan evästä?

 



Meillä ruoan rooli on luoda turvallisuuden ja tuttuuden tuntua. Ruoka ei ole asia, jossa meillä lähdettäisiin eksoottiselle ulkomaan seikkailulle tai villeihin kokeiluihin. Kotiruokana maistuvat lapsuuden makumuistot karjalanpaistista ja makaronilaatikosta alkaen. Nachopeltiä ei meillä ole kokeiltu ja tuskin kokeillaankaan. Juhlahetkiin savustetaan lohta tai grillataan kotimaista possua.

Viikko sitten perjantaina käsissäni oli kaksi aikauslehteä. Kummassakin oli ruokaohjeita. Aloin jo epäilemään lukemisen taitoani, kun koetin hahmottaa aterioiden nimiä: ”persikkaglaseeratut ribsit, varsiparsakaalit ja peruna-aioli”, ”green goddess -keitto”, ”linssitabbouleh” ja ”red velvet -donitsit”  esimerkkeinä.

Onko tämä nyt sitä ”finglishiä”; suomen ja englannin kielen sekoitusta? Jotain tuttua nimissä aina oli, mutta loppuun asti ymmärtämättä jäi. Sen verran olen lukemistani rompsuista oppinut, että glaseerauksen luulen olevan jotain kiiltävää pintaa. Aioliin tutustuin aikoinaan Kanarialla matkatessamme. Mutta, thank good – mitä on green goddess taikka linssitabbouleh? Punaisen sametin käyttäisin joulumekkoon taikka jouluisiin tyynynpäälisiin ennemmin kuin donitsin päälle.

Meidän kotiruoillamme on kotikutoiset nimet. Perhe tuntee hyvin nimillä komeilemattomat sortit; ”köyhälistön” ja ”homehirven”. Köyhälistö on makaroni-jauhelihamössöä ketsupilla höystettynä. Tämä ruoka voidaan nimen vaihtumatta valmistaa myös käyttäen säilykelihaa taikka lenkkimakkaraa. Sortin nimi ei vaihdu, vaikka sekaan heittäisi vielä herkkusieniäkin. Homehirvi saa nimensä Aura-juustosta. Tähän talvisen sunnuntain herkkuun ei tarvita muuta kuin hyvä pala hirven paistia, reilusti sipulia, aurajuustoa ja kauraista ruokakermaa. Uuni hoitaa loput ja sortti tarjoillaan perunoiden kera. Loppupäivän saakin köllöttää vatsansa vieressä.

Ruokaan voi suhtautua niin monella tapaa. Itse haluan tietää mitä syön ja siksi arvostan mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa. Kala ja peruna kera Valion voin on kesän paras eväs. Talvella maistuu kotimainen possu taikka nauta kera Suomessa kasvaneiden perunoiden ja porkkanoiden. Eksotiikkaa saadaan ihan riittävästi harvinaisherkkuna syödystä pizzasta. Merta edemmäs ei tarvitse lähteä kalaan varsinkaan ruokaa hankkimaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti