Hurahdus

Me puoliskon kanssa olemme hurahtaneet. Onneksi molemmat samaan asiaan. Silloin sitä hurahdusta on helpompi toisenkin sietää. Olemme hurahtaneet kierrättämiseen. Olemme tehneet siitä uskonnollista hurmosta lähentelevän taidemuodon. Emme oikeastaan suostu ostamaan mitään uutena, vaan haluamme etsiä mieluummin käytetyn ja korjata, kunnostaa, tuunata ja fixata siitä itsellemme sopivan ja käypäisen.

Meillä on talven aikana rakennettu kierrätetyistä polyuretan-levyistä lämmintä verstaan seinää. Levyt on verhoiltu sisäpuolelta liikennemerkkivanerilla. Samasta liikennemerkkivanerista valmistuivat myös verstaan isot pariovet. Aitta-varaston kaapeiksi on kiertänyt parinkin 80-luvun keittiön kaappeja. Kauniita valkoisia melamiinikaappeja ruuvien, naulojen ja muiden härpäkkeiden pitopaikoiksi. Ulkoseinät rakennuksiin teimme toki uudesta panelista, mutta valitsimme ostopaikan tarkkaan ja hintatietoisesti.

Puuliiteri valmistuu meille kiertäneistä käytetyistä hirviaitatolpista. Niistä saattaa valmistua vielä parikeinu takapihalle ja pikkuruisista pätkistä on aikomus naputella pikkuruinen patio liiterin eteen.

Hurahduksemme on takuulla huvittanut ja ärsyttänytkin naapureita. Materiaalikasat ovat ajoittain olleet muuta kuin silmän ilo. Jokaisesta kasasta ei varmasti ole heti nähnyt, mitä fiksua tai edes asiallista tuosta saattaa saada aikaiseksi. Kaikkea on lisäksi pitänyt muotoilla sirkkelillä. Sen ääni ei totta vie ole kauneinta ja sulosointuisinta viikonloppumusiikkia. Vaan toisaalta onhan tämän hurahduksen seuraamisesta ehkä ollut ohjelmantynkää ja jutunjuurta.

Hurahduksen huipennus taisi sittenkin olla äitienpäivänä. Saimme tietää, että nyt saisi ilmaiseksi pienehkön määrän puolitoistametristä koivupuuta, kunhan haku vain tapahtuisi tänä nimenomaisena päivänä. Puut olivat työmaalla tiellä. Huomenissa olisi jo auttamattomasti myöhäistä. Peräkärryä ei ollut käytettävissä. Arvioimme pihassa nököttävät automme. Peugeot Partner nousi arvoon arvaamattomaan. Se ylennettiin kuorma-autoksi. Takapenkin pötkäyttäen Partneriin tuli juuri tuo 1,5m pitkä tila. Korkeuttahan mallissa oli yllin kyllin, joten siitäpä vain lastaamaan koivua kyytiin. Jouset olivat kovilla eikä kiihtyvyyskään ollut enää aivan huippua, kun huristelimme metsätien ja kotipihan väliä.

Anteeksi kaikille niskansa nyrjäyttäneille. Kyllä, kuljetimme autossa tosiaankin koivupöllejä.