Erkki Liikasen laulelma Kolmen konstin
timpermannista jostain hamasta 1970-luvulta alkoi soida päässäni,
kun puoliskon viimeisin - vähintäänkin kolmitoiminen - innovaatio
oli saatu käyttöön. Puolisko nimittäin rakensi köysiradan,
jolla on ainakin kolme käyttötarkoitusta.
Köysirata ei ole pitkä, eikä se ole
rinteessä, mutta se on silti tuiki tarpeellinen. Puolisko viritti
talon ison kuistin ja puuliiterin välille vaijerin. Tuo väli on
tosiaan ihan tasamaata eikä se ole juuri kymmentä metriä pidempi
matka, vaan kolme tarvetta köysiradalle löytyi oitis.
Vaijerissa on rullasysteemi, johon on
kiinnitetty ”roikutin”. Roikuttimeen saattaa näin kesäkelissä
kiinnittää lapsenlapsen vauvakeinun. Puolivuotiaalle saa
köysiradalla antaa turvalliset hurukyydit ja totuttaa näin tuleviin
huvipuistoriemuihin. Koeajossa ukki lähetti vauvan talon kuistilta
liiterin edessä odottavalle mummolle. Ja mummo palautti paketin
paluumatkaan ”ilmaiselle menopaluulle”. ”Vastuulliset
isovanhemmat...” mumisi kuulemma esikoinen touhun nähdessään.
Vauvan äiti oli toki vieressä kameran kanssa dokumentoimassa
hurjastelua, joten kaipa hän kantoi osan vastuusta.
Roikuttimeen voi yhtä lailla
napsauttaa kiinni myös koiran hihnan. Silloin, kun keskimmäisen
koirakaveri koirarouva vierailee meillä, saa Nelly hieman lisää
liikkumatilaa, kun talon ja liiterin välinen vaijeri toimii
juoksunaruna.
Talvioloissa tuohon samaan köysirataan
on tarkoitus kytkeä mummon puukoppa. Pehmytkudosreuman kiduttamille
käsivarsille on varsin iso helpotus, ettei puukoppaa tarvitse
kantaa. Vielä sitä tämä mummo tässä voinnissa sinne liiteriin
tallustaa ja puut koppaan lastaa, mutta se kuorman kantaminen on jo
haaste. Takaisin kävellessä koppa kulkee jatkossa rinnalla
kevyesti vaijerin varassa.
Toisaalta on myönnettävä, että
tässä kohtaa köysiradassa on vielä pikkuisen parantelemisen
varaakin. Kaveri keksi heti aivan huikean hyvän tuotekehittelyn
paikan. Hän tuumasi nimittäin, että puoliskopa saakin seuraavaksi
ruveta seuraamaan Tori.fi:tä ja hankkia sieltä köysirataan
2-paikkaisen tuolihissin. Sellainen varmaan löytyy joltakin
lumettoman talven vuoksi lopettamaan joutuneelta laskettelurinteeltä.
Siinä kelpaisi mummon mennä liiterille jalkojaan kastelematta.
Toisella paikalla kulkisi puukoppa somasti vierellä. Menomatkassa
tyhjänä ja palatessa täytenä.
Lämmityskauden alkua odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti