Loman loppu

On se vain huojentavaa, kun loma loppuu ja arki alkaa. Arki ja sen tuomat rutiinit tuntuvat jo ihan hyvältä ajatukselta.

Arjen tullen päivät ovat kuosissa, kun aamulla herätään kellon kanssa ja laittaudutaan liikkeelle lukujärjestyksen mukaan. Pitkät aamu-unet ovat taas historiaa, samoin yökukkuminen rompsun taikka tv:n äärellä. Univaikeudet ovat mennyttä. Uni tulee illalla takuuvarmasti ajoissa, kun päivissä on puuhaa ja touhua. Verenpainekin nousee varmuudella kesäajan hälyttävän alhaisista lukemista talviajan normiin eli lääkittävälle tasolle. Kaikki palautuu tuttuihin, totuttuihin uomiinsa. Hiljaista omin perhein vietettyä aikaa on jo ollut tarpeeksi, joten on mukava tavata kollegoita ja oppilaita. On kiinnostavaa kuulla kesäkuulumisia ja päivittää tärkeimpiä tapahtumia.

Eipä loman loppuessa ole lainkaan vähäinen asia sekään, että kaupunki ryhtyy taas tarjoamaan yhden päivittäisen aterian, joten vain se toinen täytyy keksiä itse. Hallitsemallani lyhyelläkin ruokalistalla siis pärjää taas. Ei haittaa, vaikka samat spagetit ja soosit toistuisivat noin joka seitsemäs ateriakerta – sehän on sentään vain kerran viikossa. Kesäloma-aikaan on perhe välistä valitellut pasta- ja kanaruokien taajaan toistuvaa tarjoilua. Onneksi kaupungin ruokahuollossa on vaihtelua, sama ruokalaji tulee vastaan vain joka kuudes viikko. Perhe ei ole myöskään oikein osannut arvostaa yhden lämpimän aterian taktiikkaani. Ruokanälkä olisi ollut kuulemma useamminkin. Teellä ja voileivällä ei ateriaa tunnu voivan korvata muut kuin minä. Selitykseni siitä, etten kykene samaan aikaan sekä maalaamaan että hämmentämään soosikattilaa, ei tunnu menevän perille. Luulevat varmaan, että ennakoimalla lounasruokailua edellisenä iltana siihenkin pystyisi. Höh - lomalla ei pysty!

Kesäloman loppuminen tuo taas uusia järjestelyitä kotosalla. Kesäajan perhe hajoaa ja Rapakiven torppaan jää vain kolmen hengen pikkuperhe. Kuopus on muuttanut opiskelupaikkakunnalle vaate- ja kenkäkasseineen. Eteisen kenkähyllyssä kuopuksen lähtö näkyy selvimmin. Neiti vei mennessään osapuilleen neljätoista paria kenkiään, joten hyllyille on mahdollista sovittaa nyt toistenkin jalkineita. Eteisen peilikaapista laskulaatikostani lähti hiusharja ja meikkipussi. Selkeytyi siis laskulaatikon funktio. Pesuhuoneen pikkulavuaari vapautui kuopuksen kosmetiikkatuotteiden säilytyksestä, joten siinä saattaa taas sopia pesaisemaan kätensä.

Aivan yhtä kivaa kuin keväällä on laulaa Suvivirttä ja aloittaa kesälomaa, on syksyllä veisata virttä 485 - ”Kun koulutyöni alkaa taas...” - ja solahtaa tuttuun turvalliseen arkeen.