Nuppi

”Nuppi, nuppi lipputangon nuppi...” renkutus alkoi soida päässäni. Puolisko löysi kesällä annetaan-ilmoitusosastolta tiedon, että Helsingistä saisi lipputangon – sen kun vain näkisi vaivan ja hakisi pois. Meillä on tuo perinteinen pihapiirin komistus ollutkin vielä puutteissa, joten sinnepä siis suuntasi hän. 10,7-metrinen lipputanko ”rälläkällä” kahteen osaan ja auton etuikkunasta sisään ja takaluukusta ulos. Olihan se omansorttisensa ”erikoiskuljetus”, mutta kotiin saakka tuli. Erikoisinta lipputangossa sentään oli sen tarina. Purkutalon naapurin setä oli kertonut, että lipputanko on silloin aikoinaan sotien jälkeen asuinaluetta rakennettaessa tehty pudonneen saksalaisen pommikoneen siiven alatukivarresta. Ilmanko siinä onkin jännittävät niittiliitokset jatkoskohdissa. Nupista ei kerrottu erikseen, joten se saattaa olla vaikka tehdastekoinen.

Vaan helle kai sekoittaa nuppini, sillä tosiaan tarkoitukseni oli kyllä kertoa siitä kesäloman ”nupiksi” aiotusta rengasmatkasta puoliskon kanssa.

Reissun pääkohteena piti olla huutokauppakeisarin huutokauppa Jyväskylän lähellä Hirvaskankaalla. Sellainen siellä järjestetään joka armas perjantai. Kuinka ollakaan juuri tänä perjantaina, jolloin olimme reissuun lähdössä, huutokauppaa ei ollutkaan. Lie keisarikin halunnut katselemaan Neste-rallia jollekin EK:lle. Vaan eiväthän köyhät yhden asian vuoksi lähde liikkeelle, niinpä reissuun oli varattu muutama muukin asia. Ne lukitsivat reissuviikonlopun juuri tähän, joten matkaan lähdettiin.

Ensimmäisenä päivänä huristeltiin Jyväskylään, jonne oli sovittu tavarantoimitus. Treffit Vaajakosken Abc:lle oli ajoitettu oikein ja matka pääsi juohevasti jatkumaan. Majoituspaikka Multialla löytyi vaivattomasti. Pikkuruinen kelomökki leirintäalueella oli söpöäkin söpömpi. Siitä oli vain lyhykäinen matka puoliskon koskikalastuskohteeseen. Hän pääsikin heti vuorokauden luvan illalla alkaessa heittelemään virveliään kolmen kosken kohteessa.

Seuraavana päivänä puolisko jatkoi virvelöintiä seitsemisen tuntia. Kirjallisesti laatimassaan matkaohjelmassa puolisko oli luvannut, että saan viettää päivän laavulla rompsua lukien. Aamusta taapersin pikkuruisen luontopolkureitin. Opin uutta majavien viisaudesta ja koskikarojen talvehtimisesta. Rompsu ja vararompsukin olivat päivän päätteeksi jo pitkällä, sillä lukemisen aikaa oli reilusti. Mutta yhtä kaikki – leppoisa päivä. Illan myötä autoilimme Ikaalisiin leirintäalueelle ja majoituimme ehkä Suomen pienimpään ja sievimpään höylähirsiseen leirintämökkiin.

Kolmantena päivänä osui ex tempore -ohjelmanumeroksemme Rompetori. Rompetorille oli kokoontunut reilut 50 myyjää, jotka myivät aittojensa aarteita kuka peräkärrystä kuka asuntovaunun vierelle levittämältään matolta. Rompettahan ihmisillä tunnetusti on nurkat väärällään. Toisen romu on toisen aarre, joten kauppa tuntui käyvän. Torilla vierähti varmasti reilu tunti ja ostoksiimme tyytyväisinä saatoimme jatkaa matkaa kodin suuntaan. Illansuussa pääsimme perille ja majoituimme höylähirsiseen kotitaloomme monta kokemusta rikkaampina ja onnistuneesta retkestämme kovin tyytyväisinä.

Ensi kesänä taidamme tehdä saman rengasmatkan uudelleen. Ehkäpä otamme matkaan peräkärryn ja pakkaamme siihen omat romppeemme ja lähdemme Rompetorille myyntimielessä.