Mr Murphy?

Meillä on kolme autoa ja kolme kuskia. Mustalla autolla ajelen minä. Sinisellä huristelee esikoinen ja punaista ohjustaa puolisko. Minun autoni on uusin ja luotettavin. Esikoisen autolla on ikää, mutta se on varmatoiminen kuin mikä. Puoliskon kulkupeli on sekin toki saatu kikkailtua läpi katsastuksesta, mutta eihän se mikään silmän ilo totta vie ole.

Olen esikoisen kanssa samalla työmaalla neljänä päivänä viikossa. Vain tiistaisin minä suunnistan koilliseen esikoisen huristellessa silloinkin yhteiselle työmaalle länteen.

Murphy-viikolla kaikki oli toisin.

Minun varman mustan autoni oikeanpuoleisesta eturenkaasta oli ilmaa hävinnyt jo muutaman viikon ajan. Olinhan osunut vanhan kaupungin kadulla reunakiveykseen. Ajaminen oli tuon vaivan kanssa vielä mahdollista kunhan vain muisti ajaa joka toinen aamu huoltoaseman kautta ja täyttää eturenkaan oikeaan lukemaan. Vaan nyt olikin vasen eturengas aivan lytty, lättänä, länä eli typösen tyhjä. Renkaassa oli naula. Ei sellainen tiivisterenkaallinen peltikattonaula, joita meidän pihalla saattaisi pyöriä, vaan pikemminkin huopakattonaula. Mistä kummemmasta lienen senkin renkaaseeni imuroinut. Joka tapauksessa autolla ei arvannut lähteä liikkeelle. Näytti aivan selvältä, että naula renkaassa ei kauas pääsisi.

Esikoisen sinisen auton viho viimeinen avain oli päättänyt piiloutua myötämöisin. Sitä ei löytynyt mistään. Koko kolmihenkinen Rapakiven sakki juoksi rinkiä torpassa ja torpan ulkopuolella. Ei missään. Ei kerta kaikkiaan missään. Ei vaikka pyykkikoppakin tyhjennettiin useaan kertaan.

Jopa nousi puoliskon punainen arvoon arvaamattomaan! Me, jotka emme suostuisi suurin surminkaan ajamaan punaisella, olimme yks kaks anelemassa autoa lainaksi. Puolisko malttoi pistää hymyn piiloon ja antoi laupiaasti autonsa käyttöömme. 75 kilometrin aamuinen työmatka oli vielä sulassa kelissä mahdollista taittaa karvan verran vajaassa tunnissa. Ensin esikoinen länteen ja sitten itse koilliseen.

Puolisko jätettiin huolehtimaan kahta autoa ajokuntoisiksi. Mustan hän saikin korjautettua, mutta sinisen avain oli ja pysyi hukassa. Vaikka edelleenkin toivomme, että siniseen löytyy avain jostain, päädyimme uuden avaimen tilaamiseen. Kyllä vara-avain olisi tarpeen. Avaimen tilaaminenkin oli helpommin sanottu kuin tehty. Veholle Helsinkiin paikan päälle avainta tilaamaan tuntui olevan turhan pitkä matka. Paikallinen lukkoliike ei pystynyt auttamaan, kun ei ollut jäljellä mallia, jonka mukaan uuden avaimen olisi voinut tehdä. Rekisteriote ja henkilötodistus matkassa oli suunnattava Kotkaan valtuutettuun huoltoliikkeeseen avaimentilausmatkalle. Viikon kuluttua olisi toiveessa saada sieltä uusi avain.