Satoraportti

Huomasin, että alkaa olla jokasyksyisen satoraportin aika. Tänä kesänä metsäpohjaisella kasvimaallani on kasvatettu perunaa lavankauluslaatikossa ja kesäkurpitsaa kompostissa sekä kirsikka- ja pensastomaatteja kasvihuoneessa.

Perunat sain laatikkoon multaan kesäkuun alussa. Pian ne nousivat taimelle ja lisäsin päälle multaa. Maalaistalon tyttönä tiesin vanhastaan, että peruna pitää mullata. Odotin kukkia, koska perimätiedon mukaan vasta sitten voi mennä juurelle kaivelemaan ja etsimään uusia perunoita. Kukkia ei näkynyt ja kohta kuulinkin, etteivät kaikki lajikkeet kuki lainkaan. Uteliaisuus sadosta alkoi jo poltella ja kaivauksille oli lähdettävä. Pieniä sileitä Siikli-perunoita valmistui neljä kukkaruukullista. Jouduin siis keksimään uuden mittayksikön, koska kappaleita oli tosi paljon, mutta kiloja ei paljon yli yhden. Useampi ruokaverollinen saatiin syötävää kuitenkin! Kokemusten perusteella perunanviljelyä jatketaan ilman muuta ja viljelyalaa lisätään ensi kesälle ainakin toisen lavankauluslaatikon verran.

Kesäkurpitsat ovat valmistaneet tänä kesänä ennätyssadon. Taas on kannattanut kuunnella fiksumpia kotitarveviljelijöitä ja ottaa heitä oppia. Kesäkurpitsalla ei voi olla liikaa voimaa. Viime kesänä menetin monta kurpitsaa, kun kärki vain kellastui ja alkoi mädäntyä kesken kypsymisen. Tänä vuonna hoksasin merkit ajoissa ja ruokin kesäkurpitsaviljelystäni kesken satokauden annoksella kanankakkarakeita. Tähän mennessä kolmesta taimesta on saatu satoa yhteensä 25 ½ kesäkurpitsaa. Tuo puolikas tuli siitä, että kaksi alkua kasvoi matkan varrella yhteen ja tilastoin valmiin hybridin puoleksitoista. Kahta kesäkurpitsaa ei enää ollut, mutta olipa selkeästi enemmän kuin yksi.

Tomaattiviidakossa satokausi on vasta alussa. Olen saanut tähän mennessä kuutisenkymmentä pikkuruista kirsikkatomaattia. Kaikki oikein syötävän söpöjä ja vietävän hyviä. Kypsymättä on vielä paljon paljon. Kasvihuoneen puolella harjoittelen edelleen tomaattien sitomista. Tiedän, että sidonta on tärkeää, mutten vieläkään onnistunut sitomaan kasveja niin hyvin, että ne painavan sadon valmistuessa pysyisivät pystyssä. Jopa pensastomaatit nojailevat kasvihuoneen ikkunalaseihin, kun raskaan tomaatit ovat keskittyneet pääasiassa juuri sinne ikkunan ja valon puolelle. Ensi vuonna sidon tomaatit ajoissa ja käytän rimatukia sekä trikoista matonkudetta. Rimat hoksasin jo, mutta harmaakaan villalanka ei ole tarpeeksi vahvaa. No, oppia ikä kaikki.

Kukkapuolella ei satoa saada juuri muista kuin pavuista. Ruusupavut ovat taas viihtyneet. Luulenpa, että se papu jota Jaakko ja pavunvarsi -sadussa kuvataan, on juuri ruusupapu. Minunkin papuni kiipeävät kuistin kattoon, eivätkä aina hoksaa lähteä seuraamaan narutukea, vaan papua saa kiskoa metrikaupalla alas vintistä.

Kukkapuolella oli alkuvaikeuksia. Taimet eivät onnistuneetkaan, mutta onneksi ystävä pelasti ja sain vahvoja hyviä papu- ja samettiruusutaimia. Miljoonakello ja samettiruusu viihtyvät meillä ja ne ovat nauttineet tästä kesästä selvästi aivan suunnattomasti. Kukkaloisto on komea.

Ensi kesälle en aio ottaa uusia lajikkeita vaan jatkan tutuilla hyöty- ja kukkakasveilla.