Tasa-arvosta

Mitä on tasa-arvo? Minusta kuulostaa, että sanasta ”tasa-arvo” tulee ihmisille edelleen ensimmäiseksi mieleen kotitöiden jakaminen tasan. Tai vaikkei nyt tasan, niin kumminkin niin, että mies osallistuu ”tupatöihin” – ruoanlaittoon ja siivoukseen sekä pyykkihuoltoon.

Nuorena tein havaintoja tasa-arvoon liittyen. Seurasin yhtä tuttavapariskuntaa, joiden kielenkäyttö oli ikävänsävyistä. Mies mollasi vaimoaan joka käänteessä. Vaimo ei muka osannut mitään, taisipa aviomiehen mielestä olla ruma ja lihavakin. Miten hirveää tuon puhetavan on täytynyt olla vaimoihmisen korville, kun se sivullisenkin korviin kuulosti niin pahalta, että muistan vielä vuosikymmenten jälkeen!?  Puolisoiden välillä ei ollut tasa-arvoa, vaan vaimon olemiselta ja tekemiseltä otettiin arvo kertakaikkiaan pois. Ei se liitto sitten kauan kestänytkään.

Appivanhempani näyttivät olevan monella tapaa tasa-arvoinen pariskunta. He päättivät pienistä ja isommista asioista yhdessä keskustellen. Ihan sama mietittiinkö päivän ruokaa vaiko venemoottorin hankintaa. He myös tekivät yhdessä - kaiken kalastuksesta mustikanpoimintaan ja lääkärireissuihin. Mietin silloin nuorena, että he olivat ikääntymisen vuoksi kaikessa toinen toiselleen tukena, mutta ymmärrän nyt, että se tapa oli täytynyt oppia monien yhdessä elettyjen vuosien varrella.

1986 säädettiin Suomeen tasa-arvolaki. Sen ajan ajattelussa tärkeää oli lisätä miesten ja naisten tasa-arvoa työpaikoilla ja koulutuksessa. Se taisi johtaa kiintiöintiin. Monissa tärkeissä tehtävissä esimerkiksi yritysten hallituspaikoilla oli naiskiintiöt, että naisia ”muistettiin ottaa mukaan”. Olipa jossain mieskiintiötkin. Ainakin opettajakoulutuksessa 1980-luvulla. Lakia on päivitetty moneen kertaan. On luotu rakenteita tasa-arvon toteutumisen seuraamiseksi. Meillä toimii tasa-arvovaltuutettu, jolle varmaan jonkun verran kannellaan niistä tilanteista, joissa epäillään tullun kohdelluksi työelämässä epätasa-arvoisesti.

Tasa-arvo on niin paljon muutakin kuin mies- ja naisasiaa. Se liittyy yhtä lailla ikään tai erilaisiin tehtävänkuviin samalla työpaikalla. Kaikkien pitäisi voida tuntea olevansa tasa-arvoisia ja tasavertaisia. Yhtä lailla nuorten ja vanhojen kuin johtavissa, suorittavissa ja avustavissa tehtävissä työskentelevien.

Tuossa 1986 vuoden tasa-arvolaissa on aivan alkuriveillä mielenkiintoinen anekdootti. ”Lakia ei sovelleta kirkkojen toimintaan”. Syitä voin vain arvailla. Ehkä kirkot eivät olleet vielä valmiita. Naispappeuskin oli vasta tulossa. Ensimmäiset naispapit vihittiin virkoihinsa 1988. Yhä on kirkoilla pohdittavaa monenlaisissa tasa-arvoasioissa.

Omat kokemukseni tasa-arvoisuudesta  ovat hyvät. Olenhan saanut työskennellä alalla, jossa palkka on jo kauan ollut sama niin naisille kuin miehille. Kotonakin tunnen olevani tasa-arvoinen puoliskoni kanssa. Näimme nuorena avioparina nuo alussa kuvatut mallit ja olemme ymmärtäneet esimerkit samoin. Pyrimme puhumaan toisillemme toista arvostaen, päätämme asioista yhdessä keskustellen ja teemme asioita yhdessä.