Uuden vuoden kynnyksellä moni tekee taikoja tai koettaa
arvuutella tulevaa vaikka tinaa valamalla. Minä koen saaneeni tällä viikolla
kolme kurkistusta tulevaisuuteen.
Eilen olin kaupassa. Fibro kolotti lonkissa, enkä olisi
millään jaksanut seistä kassajonossa. Nojailin kärryyni ja katselin
ympärilleni. Huomasin pariskunnan, jossa setä työnsi vaimoaan pyörätuolissa ja
täti edellään ostoskärryä. Kuvittelin oitis taustat ja osasin nähdä meidät puoliskon
kanssa siinä tilalla. Jospa silläkin tädillä olivat lonkat kipeät, mutta hän
koki kuitenkin olevansa perheen ruokavastaava ja halusi itse tehdä
ostopäätökset, eikä niin ollen voinut vain laittaa setää kauppalapun kanssa
yksin ostoksille? Jospa sekin setä on niin kiltti, että halusi pyörätuoliin
tukeutuen auttaa vaimoaan kauppareissulla? Kekseliäs ratkaisu tuo karavaani.
Pistän muistiin, että noinkin voi toimia.
Eräänä aamuna puolisko tuli aamukahville ja alkoi kertoa,
miten hän oli yöllä unissaan rakentanut yksiakselista kolmipyöräistä
kulkuneuvoa seuraavaan Star Wars -elokuvaan. Niin oli tarkka visio, että vielä
hereilläkin olisi voinut piirustukset härveliin tekaista. Seuraavana päivänä
tuli puheeksi, miten luistelu olisi mukavaa, mutta ylipainon vuoksi
kaksiteräiset luistimet taaperoiden malliin olisivat niin paljon toimivammat.
Miksei niitä kaksiteräisiä ole aikuisille? Ja kas - kohta hän olikin jo
tutkinut netistä, että retkiluistimen teriä myydään irrallaan ja äkkiäkös
niistä hitsaisi ketterät kaksiteräiset, jotka voisi kiinnittää vaikka
karvacrockseihin!? Tätäkö se tulee olemaan – puoliskon eläkkeelläolo?! Innovaatio
päivässä ja parhaassa tapauksessa toinen vielä yöllä!?
Tv:n ja lehtikolumnien totinen koomikko Markus Kajo esittäytyi
Kodin Kuvalehdessä. Hän kertoi erityislaatuisista aivoistaan. Hän kuvaili jutussa
monia erityisherkkyyksiään. Sitä, kuinka raskasta on palautua äänten
aiheuttamasta kuormituksesta ja sitä, miten koettaa hiljentää satunnaisia
ajatuksia heittävät aivonsa yöksi. Paras oli kuitenkin Kajon oma kiteytys: ”Kun
on sellainen ’päävärkki’ kuin minulla, on joskus hyvin yksinäistä, mutta usein
hauskaa. Tylsää ei ole koskaan.” Se pitää takuuvarmasti paikkansa meilläkin.
Nyt ja vasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti