Onni on...

 

 

Miten tulinkin taas pohtineeksi onnellisuutta. Ei ole ensimmäinen kerta – tiedän. Toivon, että kertaus on opintojen äiti - tässäkin. Ehkä tähän teemaan johdatti tällä kertaa kotimainen tv-viihde. Tai siis se, jota viihteeksi sanotaan, mutta joka monesti aiheuttaa katsojassaan enemmän ahdistusta ja myötähäpeää kuin viihtymisen tunnetta.

 

Tv-ohjelmissa ja naistenlehtien jutuissa tunnutaan tämän tästä tavoiteltavan jotain onnellisuuden porrasta, jolle voi sen saavutettuaan asettua tyytyväisenä paistattelemaan ”onnen auringossa”. Ajatelkaapa nyt vaikka noita kaikkia parisuhde-realityohjelmia, joissa kysellään tämän tästä ja taajaan: ”mitkä sun fiilikset on?” Entä, jos ahdistaa, puristaa tai ei nyt vain juuri sillä hetkellä tunnu kovin auvoiselta!? ”Ehkäpä tämä ei ole sitä, mitä lähdin ohjelmasta hakemaan?”  ”Ehkä nyt jo pitäisi tuntua joltain, että tämä olisi sitä, mitä haetaan?”  Kuka sen tietää!?

 

Tuo median luoma mielikuva onnellisuudesta on suorastaan vaarallinen. Moni nuori – ja vanhempikin - varmaan tavoittelee jonkinlaista onnen utopiaa ja joutuu pettymään elämässään.  Pettymään saattaa joutua jopa monta kertaa, ennen kuin rohkenee tehdä luovaa yksityisajattelua ja uskaltaa tunnistaa todellisen pienissä asioissa piileskelevän onnen.

 

Minusta onni on pieniä murusia arjen keskellä. Ei se ole mikään staattinen tila. Jos olisi, niin eihän se enää onnea olisikaan! Siitähän tulisi arkea, eikä sitä enää onneksi tunnistaisi. Onni on sitä, mikä erottuu pienenä kultahippuna arjesta. Se on sellaista, jossa sielussa läikähtää iloinen tunne ja mieleen tulee ajatus: ”tämä minun täytyy painaa mieleen!”

 

Onni on aurinkoinen pakkaspäivä. Onni on oppilaan kiva ja nokkela kommentti. Onni on lapsenlapsen sutkautus. Onni on onnistunut tontturivi uudessa neulemallissa. Onni on lämmin kotoinen sauna pahasti palellun pakkaspäivän jälkeen. Onni on terve päivä. Onni on leppoisa ruokahetki.

 

Onnen vastakohta ei ole epäonni. Se on katkeruus taikka kielteisyys. Ne kaksi ovat tehokkaimmat onnen ja onnellisuuden tappajat.

 

Toivotan kaikille lukijoilleni rohkeutta tunnistaa onnen pienet pipanat arjen harmaudesta ja kykyä säilöä ne muistiin otettavaksi esille ja uudelleentarkasteluun tarvittaessa.