Meidän perheen tyypillinen kesäretki on taas tehty

 

 

Helatorstaita edeltävänä keskiviikkona puolisko kaipasi matkaseuraa työreissulleen ja markkinoi asian minulle ketterästi mukavana yhteisenä kesäretkenä, vallan pikku lomasena. Vielä näin 37 aviovuoden jälkeen menin lankaan/ haksahdin halpaan - ja lähdin mukaan.

 

Työpäivän jälkeen illansuussa lähdettiin pakettiautolla liikkeelle. Suuntana oli Pohjanmaa ja siellä minulle ennenkuulematon Äystön kylä. No totta puhuen, aivan sinne asti ei ollut tarkoitus illanvilakalla ajella, vaan olimme katselleet yöpaikkaa Jalasjärveltä. Puolisko oli jo päivällä ajellut pitkät matkat, joten mummo hyppäsi rattiin ja lähdettiin rymistelemään lavapakulla.

 

Kun puolisko iltamyöhällä soitteli netistä tutkailtuun majapaikkaan, selvisi että kiinnihän se on. Mummon ajellessa, ehti puolisko selvittää muita yöpymisvaihtoehtoja. Parkanoon sitten lopulta päädyttiin. Johan sekin oli sentään 386 kilometrin päässä kotoa. Yhdellä istumalla ajetuksi matkaksi ihan kelpo huikonen tuokin. Tavaranhakukohteeseen matkaa jäi vielä 120 km. ”No, sen nyt ajaa aamulla levänneillä silmillä ja levänneellä selällä helposti”, tuumimme.

 

Äystön kylä löytyi Helatorstain aamupäivällä ja lasti saatiin lavalle. Kuorma oli sen verran suuri ja pakun ohjattavuutta haittaava, että katsottiin varmemmaksi vaihtaa puolisko rattiin. Kas siitäpä järjestyi sitten meikä mummolle keväisten testien korjausaikaa. Tilanne oli osattu ennakoida ja testit oli pakattu matkaan muovikassissa. Hyvin homma sujuikin, kun ei tehtävältä mihinkään päässyt. Turvavyöt pitivät penkissä ja auto oli liikkeessä. Kotona olisi työ keskeytynyt monta kertaa, milloin ruoanlaiton, milloin pyykinpesun taikka tiskikoneen tyhjennyksen takia.

 

Illansuussa saatiin lasti toimitettua Mikkeliin ja ehdittiin vielä yöksi kotiin nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan työpäivään. 28 tuntia ja 1048 kilometriä jäi taakse.

 

Niin, että missäkö oli se kesäretkiosuus? No, yö nukuttiin hotellissa ja aamulla syötiin hotelliaamiainen -  oikein oli lohta ja tuoretta patonkia. Tuurin läpi ajaessa käytiin katsomassa Keskisen Vesan kyläkauppaa päältäpäin. Ei sillä, en olisi sisälle halunnutkaan. Aivan liian iso halli, johan minä olisin sinne eksynyt, eikä kortilla varmasti olisi ollut katetta kaikkiin löytöihini. Auton ikkunasta sai katsella kauniita kesäisiä suomalaismaisemia ja ihmetellä esimerkiksi joutsenia ja kurkia. Huviksemme laskimme kesäliikenteeseen ilmestyneitä moottoripyöriä ja Porsche-merkkisiä autoja. Kyllä siinä oli kesäretkeä kerrakseen!