Hiljaisuuden retriitti mökkimetsässä

Vetäydyin juhannuksen jälkeen metsään viettämään hiljaisuuden retriittiä. Vietin metsässä aikaa joka päivä. Yksin. Lyhimmillään puolitoista tuntia, enimmillään varmaan nelisen tuntia.  Oli minulla siellä tehtäväkin, enhän varmaan muuten olisi metsässä malttanut mietiskellä. Klipsuttelin valmiista takkamittaisista pölkyistä polttopuita halkomakoneellani ja pakkasin klapeja puusäkkeihin kuivumaan ja kuljetusta odottamaan. Polttopuiden halkominen on vallan meditatiivista puuhaa. Siinä on aikaa ja rauhaa omille ajatuksille.

 

Ennen pitkää metsässä alkoikin tulla hyviä ajatuksia. Ymmärsin, ettei näillä polttoaineen hinnoilla taida olla järkeä rahdata puita Pohjois-Karjalasta Uudellemaalle. Ennemmin voisi koettaa myydä mökkimetsässä tehdyt puut paikan päällä ja ostaa sillä rahalla puut Loviisasta. Toisaalta, kukapa tietäisi tulla ostamaan saunapuita minulta. Siispä annan lahjakortin kummallekin tyttärelle, että saavat käydä hakemassa sauna- ja takkapuita pakettiautolla tai ainakin kuomukärryllä. Näin kuljetusvastuu on pois minulta, eivätkä puut pilaannu säkeissä. Muutama muukin taloudellinen oivallus syntyi Karjalan mäntyjä ja koivuja halkoessa.

 

Viimeisen työrupeaman ajan päässäni soi Vesa-Matti Loirin kappale ”Niin hyvää puuta”. Totta puhuen en muistanut kappaleen sanoista muuta kuin tuon kolmen sanan kertsin. Mutta ”niin hyvää puuta” sainkin taas pussittaa tulevan talven lämpimiksi. Leppähalkoa mökkisaunaan, koivua ja mäntyä Rapakiven torpalle. Lämmityspuuna sentään kelpaa muukin kuin aivan priima. Ja itse asiassa meillä on kaadettu vain pystyyn kuivuneita tai muuten vaurioituneita puita. Paheksuttuja avohakkuita ei kai kukaan mökkitontillaan tekisikään.

 

Tämän kesän 14 puuta olivat eri puolilla tonttia, mutta siirrettävä ”kenttäklapikoneeni” – ikivanha Park-merkkinen työjuhta - oli kottikärryllä helposti kuljetettavissa aina pölkkykasan luo. Puolisko oli ”kustomoinut” vanhasta putkirunkoisesta puutarhapöydästä minulle jämerän klapikoneen pöydän. Siinä kone oli ergonomisesti oikealla korkeudella ja koneen molemmin puolin sopivasti laskutilaa. Tätäkin pystyttiin kottikärryn avulla siirtelemään.

 

Tämän retriitin jälkeen palaan taas mielihyvin ja mieleltäni virkistyneenä ihmisten pariin.