Maailmanlopun ruokaa tuliaisina matkalta

 

Keväällä meillä Suomessakin puhuttiin paljon varautumisesta. Neuvottiin, että kaiken kaikkiaan olisi hyvä, että ihmisillä olisi kotona kolmen päivän käyttöä vastaava määrä ruokaa ja vettä. Tuon kotivaran pitäisi olla sellaista evästä, jota perheessä muutoinkin syödään. Tuota ruokavarastoa pitää toki päivämäärien umpeutumisen pelossa käyttää ja hankkia tilalle aina uutta ja käyttökelpoista tavaraa.

 

Minulla on kuivaruokaa pakattuna kannelliseen muoviastiaan, niin ettei eväitä kiireen tullen tarvitse lähteä mistään haalimaan. Samaisessa laatikossa on myös primuskeitin ja tulitikut sekä kynttilöitä valaistuksen varmistamiseksi. Pidän tärkeänä myös mielialan hoitoa. Sen vuoksi laatikossa on muutama Fazerin sininen suklaapatukka. Tai ainakin on tarkoitus olla, mutta ne tuppaavat haihtumaan laatikosta aika taajaan. Ilmeisesti päiväykset ovat kovin lyhyet ja varaston kiertämisen varmistamiseksi suklaata joutuu laatikosta syömään, mutta uuden tilalle tuominen jostain syystä takkuilee.

 

Suomen pelastusalan keskusliiton ohjeen mukaan puhdasta vettä tulisi olla kotona kaiken varalta varastoituna. Kuuliaisena kansalaisena olen hamstrannut kaupan lähdevesikanistereita niin kotiin kuin mökillekin. Voihan niinkin toki käydä, ettei kraanasta tule vettä.

 

Käteistäkin pitäisi kuulemma olla. Hassua, kun meille on viime vuodet toitotettu, että pitäisi käyttää vain korttia. Mutta toden totta, eipä sen tarvitse olla kummoinen sähköhäiriö taikka tietoliikennetakku, kun korttimaksu on jumissa. Viimeksi Itä-Suomesta tullessamme eivät korttikoneet toimineen Joutsenossa eivätkä vielä Taavetissakaan. Fiksua siis olisi pitää jonkin verran setelirahaa vanhaan tapaan tyynyn alla.

 

Keväällä olimme lähdössä piipahdukselle Tallinnaan ja pohdin ääneen, mitä sieltä nyt ostaisi. Tytär ohjeisti: ”Ostakaa nyt sitä maailmanlopun ruokaa.” Luulen hänen tarkoittaneen kotivaraa, mutta sana ei siinä hetkessä tullut mieleen. Toimin ohjeen mukaan ja katselin, mitäpä olisi naapurimaassa tarjolla katastrofivarautumiseksi. Kotivaraani kuuluvat nyt lasipurkkeihin pakatut gulassi- ja seljankakeitot. Käyttöpäiviä näissä tiiviöpurkeissa on vuoteen 2025 asti. Viimeistään silloin syömme sopat – toivottavasti ihan seesteisessä tilanteessa.