Hintahurrikaanin kyydissä

 

 

Rapakiven mummon muistiaikaan on sattunut muutama lama jo ennen tätä nykyistä sodan aiheuttamaa  talouden syöksykierrettä, joka on nostanut rakennustarvikkeiden ja ruoan hinnat pilviin sekä kirittänyt lainakorot nopsaan nousuun.

 

1970-luvun alussa elettiin öljykriisin aikaa. Olin silloin alakoululainen, mutta muistan hyvin vanhempien huolen uuden isoikkunaisen ja öljylämmitteisen talon lämmityskustannuksista. Patteritermostaateilla säädettiin huoneiden lämmitystä ja leivinuunissa poltettiin puuta muutenkin kuin karjalanpiirakoiden paistopäivinä. Autoiluun säädettiin ”kattonopeus”; polttoainetta pyrittiin säästämään ajamalla korkeintaan 80 km tunnissa.

 

1990-luvun alun lama koetteli meilläkin kovasti. Ulkomaisen valuuttalainan suoranainen tyrkyttäminen velkaannutti ja ylivelkaantuminen romahdutti. Silloin pantiin suu niin tiukasti säkkiä myöten, että yhä 30 vuotta myöhemmin muistelemme puoliskon kanssa sen ajan tarkan markan taloutemme ”kukkasia”. Margariinipurkki kaavittiin niin tarkkaan, ettei mitään rajaa. Siinä vaiheessa, kun rasvarasia nykyään jo joutaa roskiin, jompikumpi tuumaa: ”olisihan tuossa vielä voisilmä monen aamun puuroon.”

 

Mutta ei kaikki ollut kurjasti. Tuolloin ei Suomeen rahdattu lohta Norjasta, vaan tarjolla oli kotimaassa altaissa kasvatettua kalaa. Kasvatusaltaat tyhjennettiin talven edellä ja kirjolohi maksoi muistimme mukaan aina perjantaisin 1,99 markkaa. Se oli halvempaa kuin makkara. Yhdestä kalasta sai tehtyä meidän pienperheessämme useampaa sorttia ”herrain herkkua” – ainakin uuni- ja graavilohta.

 

Meneillään olevassa hintahurrikaanissa kaikki hinnat ovat hurjassa nousussa. Lohta ostetaan enää erikoisherkuksi ja kala syödään tarkkaan viimeistä murua myöten. Nakkimakkaroitakin ostetaan lähinnä erikoistarjouksesta, sillä 12 aidon ja napsahtavan nakin paketin hinta hipoo kuutta euroa. Mega-alet, mammuttimarkkinat, halpuutukset ja neton neton netot ovat melkoinen vitsi, sillä kaikki maksaa reilusti enemmän kuin vuosi sitten.

 

Vuosi sitten keväällä meitä suomalaisia ohjeistettiin ottamaan kaikki kasvatusmaa hyötykäyttöön. Ei minun kylpyammeessa kasvattamillani perunoilla tai mökkimetsästä keräämilläni kantarelleilla talouden pulmia ratkota, mutta lisänä nekin toki.