Mietteitä kodista

 

 

Koti on ihmisen tärkein paikka. Kotona ovat rakkaat ihmiset ja ne tärkeät tavarat, jotka tekevät kodista kodin. Ainakin sänky, jääkaappi ja vaatekaappi. Kotona jokaisella pitäisi olla turvallinen olo. Kotona pitäisi voida luottaa, että saa olla ihan oma itsensä iloineen ja suruineen. Kotona ei pitäisi joutua pelkäämään.

 

Miten pienestä se kodin turvallisuuden tuntu voikaan järkkyä! Ihan vain siitä, että joku lampsii sisälle kuin rautatieasemalle – soittamatta ovikelloa tai edes koputtamatta. Tai jos joku tuttava ryhtyy käyttämään autotallia myös omana varastonaan ja kulkee piharakennuksissa kuin omissaan. Ei siihen paljon tarvita! Heti tuntuu siltä, että jokin raja on ylitetty. Omaa ja yksityistä ei ole kunnioitettu.

 

Jokamiehen oikeudet kieltävät marjojen ja sienten keruun pihalta tai talon välittömästä läheisyydestä. Marjojen poimiminen naapurin rajalle istuttamasta marja-aroniasta edellyttää minusta myös luvan kysymistä. Sitä samaa reviirirajaa soisi kunnioitettavan muutoinkin. Kaikki ei aina ole aidan, portin taikka lukon takana ja silti se kuuluu kodin piiriin ja on yksityistä ja omaa. Tontilla luvattomasti liikkuva herättää suojaustarpeen. Yks kaks tarvitaankin aitaa, portteja, munalukkoja, valvontakameroita, vahtikoiria…

 

Toki reviiriajattelussa on alueellisia eroja. Täällä Uudellamaalla ollaan reviiritietoisempia kuin oikealla maaseudulla. Pohjois-Karjalassa saattaa ikivanha polku kulkea naapurin pihan poikki, eikä polun paikka siirry edes omistajanvaihdoksen yhteydessä. Uuden omistajan on vain mukauduttava siihen, että naapurin aamulenkki kulkee ikkunan alta joka armas aamu. Samoin on Itä-Suomessa totuttu työkalujen ja työkoneiden yhteisomistukseen ja ehkä sitäkin kautta saatetaan liikkua toisten pihoilla – ihan luvan perästä. Uskoakseni sielläkin kuitenkin ilmoitetaan vaikka tekstarilla, kun lähdetään naapurin varastosta sitä yhteisesti hankittua klapikonetta omaan käyttöön hakemaan.

 

Halutessaan voi turvallisuutta koettaa hankkia lukoilla ja kameroilla. Sectoralarm ja Verisure ovat kuitenkin vain tekniikkaa. Kun hätä on suuri, apu on vielä matkan päässä, eikä se takaa välitöntä turvallisuutta. Turvallisuuden tunteeseen tarvitaan turvallisia ja luotettavia ihmisiä ympärille.